För många finsmakare är julen den bästa tiden på året, då det serveras länge efterlängtade delikatesser. Här kommer näringsterapeuternas tips för hur du kan undvika att äta dig proppmätt i jul.

1. Lyssna på din kropp. Njut av julmaten med måtta och ”lyssna på magen”, då undviker du den obekväma känslan som kommer av att äta för mycket.
2. Njut av maten. Gör ett programnummer av ätandet och njut av varje måltid. Förutom att det sprider julglädje blir det också lättare att äta måttligt vid ett vackert dukat bord i gott sällskap.
3. Utöva lätt motion. Mellan kalasandet och vilandet lönar det sig att exempelvis ta en lugn promenad. Den friska luften piggar upp både kroppen och själen.

Joulu on monen herkkusuun parasta aikaa, sillä harvoin tarjolla olevat ruuat ovat taas pöydässä. Tässä tulee ravitsemusterapeuttien vinkkejä jouluähkyn välttämiseksi!

1. Kuuntele kehoasi. Jouluruuasta kannattaa nauttia kohtuudella ja itseään kuunnellen, sillä se on paras keino välttää liiasta syömisestä aiheutuva tukala olo.
2. Nauti ruuasta. Syömisestä kannattaa tehdä ohjelmanumeronsa ja nauttia jokaisesta ateriahetkestä. Sen lisäksi että yhdessä syöminen ja kaunis kattaus henkivät joulutunnelmaa, ne auttavat syömään maltillisesti.
3. Liiku kevyesti. Herkuttelun ja loikoilun välissä kannattaa käydä esimerkiksi rauhallisilla kävelyillä. Happihyppelyt joulunpyhinä virkistävät sekä kehoa että mieltä.

Du har öppnat luckan för den stora paketöppnardagen. En viktig del av julens innersta väsen är att öppna paket. Vad döljer sig inuti de maskerande emballagen? En hemlighet håller på att avslöjas. Idag är vi närmare än för knappt fyra veckor sedan då adventstiden började, den allra mest intensiva förberedelsetiden för julen.

Känns hela julen som ett undangömt paket? Finns den riktiga julen dold i all julrekvisita – i julkommersen, julstädningen, julmaten, julbrådskan och annat dylikt?

Julen har drag av hemlighetsmakeri, det hör till. För en riktig fest behövs fin rekvisita och grundliga förberedelser. Det förbereder oss för den stora högtiden. Julens hemlighet är ändå offentlig och har så varit i drygt 2000 år.

”.. denna hemlighet: Kristus finns hos er, hoppet om härligheten”, Kolosserbrevet 1: 27

På julafton är det slut med hemlighetsmakeriet. Alla hemliga paket tas fram. Min innerliga önskan är att Du skall få paket som ger hopp och glädje idag och framöver, också immateriella paket räknas.

Ett sådant paket är Jesus: hopp och innerlig frid. Den gåvan brukar jag dela varje dag på jobbet som sjukhuspräst: hopp för stunden och frid för det som kommer.

Med önskan om en god jul

Rose-Maj Friman
sjukhuspräst

Olet avannut joulukalenteriluukun suurena päivänä, jolloin avaamme paketteja. Pakettien avaaminen onkin tärkeä osa joulun ydintä. Mitä joulukääreiden alla on piilossa? Salaisuus on paljastumassa. Tänään olemme lähempänä kuin vajaat neljä viikkoa sitten kun adventti alkoi, kaikista intensiivisin jouluun valmistautumisen aika.

Tuntuuko koko joulu piilotetulta paketilta? Kätkeytyykö oikea joulu kaikkeen joulurekvisiittaan – joulukauppaan, joulusiivoukseen, jouluruokaan, joulukiireisiin ja muuhun sellaiseen?

Joulussa on salaperäisyyttä, se kuuluu asiaan. Oikeaan juhlaan tarvitaan hienot rekvisiitat ja perusteelliset valmistelut. Se valmistelee meitä suureen juhlaan. Joulun salaisuus on kuitenkin julkinen ja on ollut niin yli 2000 vuotta.

”Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo”, Kolossalaiskirje 1: 27

Jouluaattona salailu päättyy. Kaikki salaiset paketit otetaan esiin. Harras toiveeni on, että saat paketin, joka antaa toivoa ja iloa tähän päivään ja tulevaisuuteen. Myös aineettomat paketit lasketaan.

Sellainen paketti on Jeesus: toivoa ja sisäistä rauhaa. Sitä lahjaa jaan joka päivä sairaalapapin työssäni: toivoa tähän hetkeen ja rauhaa tulevaan.

Hyvää joulua toivottaen

Rose-Maj Friman
sairaalapappi

Sömnlöshet dödar en människas livsglädje – det är tortyr att inte kunna sova ordentligt, säger psykiatriska sjukskötaren Malin Knip. Sedan flera år tillbaka håller hon sömnskola på Vasa centralsjukhus psykiatriska enhet.

– Det var frustrerande att inte kunna göra annat än ge sömntabletter. Jag ville visa att man själv kan påverka sin sömn och att man inte är utlämnad till piller, säger psykiatriska sjukskötaren Malin Knip.

I sömnskolan, som är tänkt för de psykiatriska patienterna, lär Malin ut sömnens fysiologi. Genom att få kunskap om sömnen och dess natur kan de flesta människor lära sig att sova bättre, menar Knip.

Missa inte sömntåget

För den som har svårt att somna in om kvällarna är en viktig regel att gå och lägga sig först när tröttheten slår till.

– Jag brukar kalla det att hoppa på sömntåget. Problemet är att många sitter uppe framför tv:n när tröttheten kommer. Ögonlocken börjar kännas tunga, man gäspar och dåsar kanske till. Men man vill se filmen till slut och ignorerar kroppens signaler. Efter ett tag går tröttheten över och då är det mycket svårare att somna. Det gäller att hoppa på sömntåget när det stannar vid stationen.

Sömntåget kommer på nytt igen med cirka 1,5 till 2 timmars intervaller. Den som missat ett tåg får sysselsätta sig med någonting annat tills ett nytt anländer.

– Det går inte att tvinga sig att sova – då blir det en aktiv process vilket aktiverar vakenhetscentrum. Det bästa vapnet mot sömnlöshet är likgiltighet.

Sätt tankarna i byrålådan

Stress, ångest och nedstämdhet är en orsak till att många har svårt att somna. Tankarna snurrar och kroppen fylls av höga nivåer av stresshormon. Sömnen och insomnandet påverkas mycket av hur timmarna innan läggdags ser ut. Det gäller att trappa ner och förbereda sig för sömnen.

– I god tid innan läggdags kan man skriva ner de jobbiga tankarna och problemen på papper. Sedan stuvar man undan problemen i byrålådan för natten. Och om du nödvändigtvis måste gräla – gör det inte innan läggdags, utan några timmar innan. Annars skjuter stresshormonet i höjden.

Motion har en erkänd förmåga att avleda stress och medverkar också till en god sömn. Förutom att röra på sig regelbundet rekommenderar Knip också avslappningsövningar på kvällen. Just innan läggdags ska dock all fysisk aktivitet undvikas.

– Lyssna till lugn musik, ta gärna ett bad och dämpa belysningen några timmar innan läggdags. Mörker lockar nämligen fram sömnhormonet melatonin.

För att kroppen ska producera melatonin nattetid, krävs det att den får tillräckligt med solljus om dagen. Kroppen behöver en tydlig skillnad mellan dag och natt.

– Alla kan receptfritt få en dos melatonin genom att komma ut i solljuset tidigt varje dag och ha tillräckligt mörkt i sovrummet nattetid. Det sägs att sömnlösheten kom med elektriciteten och det konstgjorda ljuset vänder verkligen upp och ner på det naturliga dygnet.

Sömnens tempel

Sovrummet är sömnens tempel och ska fredas från arbete och studier. Frisk luft och svalare temperatur förbättrar sömnkvaliteten. Det finns också teorier om att elektrisk apparatur kan störa sömnen.

– Den som har en snarkande partner ska inte heller vara rädd för att sova i olika rum, konstaterar Malin.

Socker, salt och svårsmält mat är det ingen god idé att stoppa i sig innan läggdags eftersom det har en uppiggande effekt, precis som koffein. Koffein har en halveringstid på sex till åtta timmar, vilket är den tid det tar innan halva mängden koffein har försvunnit ur kroppen.
– Koffeinet gör speciellt den djupa sömnen ytlig. För den som är känslig gäller det att undvika kaffedrycker efter klockan 16 precis som läskedrycker och te som innehåller koffein.

Om sömnen fortsätter lysa med sin frånvaro är det ingen idé att ligga vaken och vänta i timtal.

– Sätt dig upp, tänd belysningen, läs en bok, titta på tv eller handarbeta och vänta tills sömntåget kommer igen. Den som vaknar mitt i natten eller väldigt tidigt kan göra samma sak.

Text: Charlotta Järf | Bild: Jaakko Kuivamäki

Texten har ursprungligen publicerats i Hembesöket-tidningen 2/2011.

Lider du också av sömnlöshet? I början av 2015 startar sömnskolan också i sjukhusets blogg. Håll ett öga på det!

Unettomuus tappaa elämänilon – on kidutusta, kun ei saa nukuttua kunnolla, sanoo psykiatrian sairaanhoitaja Malin Knip. Hän on usean vuoden ajan pitänyt unikoulua Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikössä.

– Oli turhauttavaa, kun en voinut tehdä muuta kuin antaa unitabletteja. Halusin näyttää, että jokainen voi itse vaikuttaa uneensa eikä pillereiden armoille tarvitse jäädä, kertoo psykiatrian sairaanhoitaja Malin Knip.

Psykiatrian potilaille tarkoitetussa unikoulussa Knip perehdyttää unen fysiologiaan. Kun saa tietoa unesta ja sen luonteesta, oppivat useimmat nukkumaan paremmin, tuumii Knip.

Älä jää unijunasta

Jos nukahtaminen illalla tuottaa vaikeuksia, on tärkeää, että nukkumaan menee vasta, kun väsymys iskee.

– Minulla on tapana kutsua sitä unijunaan hyppäämiseksi. Ongelmana on, että monet istuvat katsomassa tv:tä, kun väsymys iskee. Silmäluomet tuntuvat raskailta, haukotuttaa ja ehkä torkahdetaan. Elokuvan haluaa kuitenkin katsoa loppuun eikä välitä kehon signaaleista. Hetken päästä väsymys menee ohi, ja sitten onkin paljon vaikeampi nukahtaa. On hypättävä unijunan kyytiin, kun se tulee asemalle.

Unijuna tulee uudelleen noin 1,5–2 tunnin välein. Jos unijuna on jättänyt, on puuhailtava jotain, kunnes uusi juna saapuu.

– Itseään ei voi pakottaa nukkumaan – silloin siitä tulee aktiivinen prosessi, joka aktivoi valvekeskuksen. Paras ase unettomuuteen on välinpitämättömyys.

Laita ajatukset pöytälaatikkoon

Stressi, ahdistus ja masennus aiheuttavat unettomuutta. Ajatukset pyörivät ympyrää ja stressihormonit jylläävät. Uneen ja nukahtamiseen vaikuttaa paljon se, miten tunnit ennen makuullepanoa käytetään. On rauhoituttava ja valmistauduttava unen tuloon.

– Mieltä painavat ajatukset ja ongelmat voi hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa kirjoittaa paperille. Ongelmat laitetaan sen jälkeen pöytälaatikkoon ja unohdetaan. Jos sinun on välttämättä riideltävä – älä tee sitä nukkumaanmenon aikaan, vaan muutama tunti ennen, sillä stressihormonit ampaisevat korkeuksiin.

Liikunta tunnetusti vähentää stressiä ja parantaa unen laatua. Säännöllisen liikunnan lisäksi Knip suosittelee tekemään rentoutumisharjoituksia iltaisin. Juuri ennen nukkumaanmenoa on kuitenkin vältettävä kaikenlaista fyysistä toimintaa.

– Kuuntele rauhallista musiikkia, ota kylpy ja vähennä valaistusta muutama tunti ennen nukkumaanmenoa. Pimeys nimittäin lisää unihormoni melatoniinin tuotantoa.

Jotta ruumis tuottaisi melatoniinia yöaikaan, on sen saatava riittävästi auringonvaloa päiväsaikaan. Ruumis tarvitsee selvän eron päivän ja yön välille.

– Kaikki voivat saada reseptittömän annoksen melatoniinia tulemalla auringonvaloon aikaisin joka päivä ja pitämällä makuuhuoneen riittävän pimeänä öisin. Sanotaan, että unettomuus tuli sähkön mukana ja keinotekoinen valo todellakin kääntää luonnollisen vuorokausirytmin päälaelleen.

Unen temppeli

Makuuhuone on unen temppeli, ja se on rauhoitettava kaikelta työltä ja opiskelulta. Raitis ilma ja viileä lämpötila parantavat unen laatua. On myös teorioita, joiden mukaan sähköiset laitteet voivat häiritä unta.

– Jos sinulla on kuorsaava vuodekumppani, älä arkaile nukkumista eri huoneessa, toteaa Knip.

Sokeria, suolaa ja vaikeasti sulavaa ruokaa ei kannata ahtaa itseensä ennen nukkumaanmenoa, sillä niillä on virkistävä vaikutus, aivan kuten kofeiinilla. Kofeiinin puoliintumisaika on 6–8 tuntia eli sen verran menee aikaa, ennen kuin puolet kofeiinista on hävinnyt ruumiista.

– Kofeiini tekee erityisesti syvästä unesta pinnallista. Jos olet herkkä kofeiinille, on sinun vältettävä kahvin juomista kello 16 jälkeen, aivan kuten virvoitusjuomien ja teen, jotka myös sisältävät kofeiinia.

Jos uni ei ole tullakseen, ei kannata jäädä makaamaan ja odottamaan unen tuloa tuntikaupalla.

– Nouse istumaan, laita valot päälle, lue kirjaa, katso tv:tä tai tee käsitöitä ja odota, kunnes unijuna jälleen tulee. Myös se, joka herää keskellä yötä tai erittäin aikaisin, voi tehdä näin.

Teksti: Charlotta Järf | Kuva: Jaakko Kuivamäki

Teksti on julkaistu alun perin Kotikäynti-lehden numerossa 2/2011.

Kärsitkö sinäkin unettomuudesta? Aloitamme unikoulun sairaalan blogissa vuoden 2015 alussa. Pysy kuulolla!

Ibland kan det kännas svårt att hålla vikten på önskad nivå. Vår naturliga förkärlek för salt, fet och söt mat kan göra det svårt att äta hälsosamt. I takt med att vårt arbete har blivit mer stillasittande och vardagsmotionen har minskat har de olika matalternativen ökat. Kostreglerna som främjar viktkontroll är ändå enkla att följa.

Ät regelbundet

Genom att äta regelbundet hålls energiintaget på en lämplig nivå hela tiden, samtidigt som ämnesomsättningen hålls jämn. Ifall tiden mellan måltiderna blir för lång äter vi lätt för mycket. Dessutom kan vi bli frestade att småäta. Ju hungrigare vi blir, desto svårare blir det att äta måttligt.

Frukost, lunch och middag är något som var och en av oss borde inta varje dag. Antalet måltider är inte alltid så betydande, eftersom vi alla har en individuell måltidsrytm. Vissa av oss klarar sig med tre måltider och andra behöver kanske sex måltider. För de flesta av oss är 4–5 måltider ett lämpligt antal. Med en ordentlig frukost och lunch kan hungerkänslan hållas borta långt in på dagen och göra det lättare att äta måttligt sedan då vi äter.

Ät mångsidigt

Det lönar sig att satsa på kvalitet och balans, eftersom mat som är gjord på goda råvaror och innehåller mångsidiga födoämnen hjälper oss att motstå frestelsen att småäta. Genom att äta mångsidigt får vi samtidigt i oss alla viktiga födoämnen och nödvändiga spår- och mineralämnen.

Den traditionella tallriksmodellen fungerar bra som riktlinje för oss då vi vill äta mångsidigt. Grönsaker, frukter och bär borde finnas med i varje måltid. En fjärdel av portionen borde bestå av kolhydrater, vilket även gäller protein. Dessutom borde vi heller inte glömma bort fettet, utan satsa på kvalitet även i vårt fettintag.

Grönsakerna innehåller avsevärt mindre energi än övriga födoämnen, men de hjälper oss att stävja hungern samtidigt som de innehåller hälsosamma fibrer. Fiberrik mat främjar vår matsmältning och är också bra för tarmen. Fullkornsspannmål, som innehåller mycket fiber, är en bra kolhydratkälla. Goda fetter fås från vegetabiliska, mjuka fetter. Även fisk, avokado och nötter innehåller goda fettsyror. Fett behöver vi bland annat för att vår hjärna ska fungera bra.

Bli medveten om hur du äter

Du ska och får njuta av att äta, även om du har som mål att leva hälsosammare och äta måttligare. Ofta kan vi människor äta lite mera till exempel då vi tittar på tv eller läser tidningar – bara av farten. Maten kan bli en mysfaktor för oss och då kan det lätt hända att vi äter mer än vi egentligen behöver. Med tanke på viktkontrollen är det viktigt att du blir medveten om de val som du gör i ditt ätande.

Gå inte till butiken hungrig och gör alltid upp en köplista innan butiksbesöket. Då är det lättare att inte köpa något extra då du känner dig sugen på något gott. Gör måltiderna till ett eget programnummer och fokusera dig enbart på att njuta av maten. Genom att göra måltiden till en lugn stund och duka bordet vackert blir det lättare att fästa uppmärksamheten vid det du äter. Det är också viktigt att lyssna på dig själv. Då du känner dig mätt kan du sluta äta. Maten smakar lika bra även om du äter måttligt. Mat som du inte kommer ihåg att du har ätit har ur ett njutningsperspektiv gått till spillo.

Om du tycker att det svåraste med att följa en hälsosam kost är att hålla portionerna måttliga kan det vara lättare att ändra ditt beteende genom att börja använda mindre tallrikar. Numera finns det allslags olika kärl att köpa, och en del tallrikar är förrädiskt stora med tanke på portionsstorleken. Diametern på en vanlig mattallrik är i allmänhet 23 centimeter, men det finns också mindre.

Då vi pratar om viktkontroll pratar vi framförallt om små medvetna val som påverkar vår egen framtid. För att du ska kunna ändra dina matvanor måste du först bli medveten om de utmaningar som är förknippade med ditt ätande. Då du äter regelbundet och mångsidigt samt blir medveten om ditt ätande blir det lättare att äta hälsosamt.

Den här artikeln har skrivits på basis av en intervju på den inremedicinska polikliniken med näringsterapeut Katja Rosenzveig och studerande Suvi Järvinen som studerar näringslära.

Text: Mia-Mari Lähteenmäki

Painonhallinta, eli painon pitäminen halutulla tasolla, tuntuu toisinaan hankalalta. Ihmisen luontainen mieltymys suolaisiin, rasvaisiin ja makeisiin ruokiin asettaa haasteita terveellisen ruokavalion noudattamiselle. Samalla, kun työnteko on muuttunut aiempaan nähden vähemmän fyysiseksi ja arkiliikunta vähentynyt, valinnanvara ruoassa on lisääntynyt. Säännöt painonhallintaa edistävään ruokavalioon ovat kuitenkin yksinkertaisia.

Pidä ruokailurytmi säännöllisenä

Syömällä säännöllisesti energiansaanti pysyy koko ajan sopivalla tasolla ja aineenvaihdunta toimii tasaisesti. Mikäli aterioiden välit venyvät liian pitkiksi, tulee helposti syötyä liian paljon. Myös napostelu saattaa houkuttaa, jos viimeisestä ateriasta on kulunut liian pitkä aika. Mitä suuremmaksi nälkä pääsee, sen vaikeampaa sen hallitsemisesta tulee.

Aamiainen, lounas ja päivällinen on syytä sisällyttää jokaiseen päivään. Aterioiden määrällä ei välttämättä ole aina väliä, sillä hyvä ateriarytmi on yksilöllinen. Siinä missä joku pärjää kolmella aterialla, jollekin kuusi on sopiva määrä. Suurimmalle osalle 4–5 ateriaa on sopivasti. Kunnollinen aamupala ja lounas hillitsevät näläntunnetta pitkälle päivään, ja helpottavat kohtuullista syömistä päivän muilla aterioilla.

Muista monipuolisuus

Laatuun ja tasapainoon panostaminen ruokavaliossa kannattaa, sillä hyvistä raaka-aineista valmistetut ja monipuolisesti ravintoaineita sisältävät ateriat auttavat hillitsemään napostelua. Monipuolisuutta vaalimalla kaikkien tärkeiden ravintoaineiden ja välttämättömien hiven- ja kivennäisaineiden saanti varmistuu.

Monipuolisen ruokavalion ylläpitämisessä suuntaa antaa perinteinen lautasmalli. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulisi syödä jokaisella aterialla. Hiilihydraattien riittävä määrä on neljäsosa annoksesta, samoin proteiinin. Rasvaa ei pitäisi unohtaa ruokavaliosta kokonaan, vaan panostaa siinäkin laatuun.

Kasviksista saa huomattavasti vähemmän energiaa kuin muista ruoka-aineista, mutta ne auttavat kuitenkin taltuttamaan nälkää sisältäen hyviä kuituja. Kuitupitoiset ruuat edesauttavat ruoansulatusta ja ovat hyväksi myös suoliston terveydelle. Hyviä hiilihydraatin lähteitä ovat täysjyväviljatuotteet, joissa on myös paljon kuituja. Hyviä rasvoja puolestaan ovat kasviperäiset, pehmeät rasvat. Myös kala, avokado ja pähkinät sisältävät hyviä rasvahappoja. Rasva on välttämätöntä muun muassa aivojen toiminnalle. 

Tiedosta syöminen

Syömisestä saa ja pitää nauttia, vaikka ruokavaliolla pyrittäisiinkin terveellisyyteen ja painonhallintaan. Usein ihmisten tulee syötyä ylimääräistä esimerkiksi televisiota katsoessa tai lehteä lukiessa – kuin huomaamatta. Ruoka saatetaan liittää osaksi päivän mukavia hetkiä, jolloin tulee välillä syötyä yli tarpeen. Painonhallinnan kannalta olisikin tärkeää, että syömiseen liittyviä valintoja pystyisi tiedostamaan.

Kauppaan ei kannata mennä nälkäisenä, ja mukaan kannattaa aina laatia kauppalista, jota noudattaa ostoksia tehdessä. Näin ei tule ostettua mielihalujen vallassa ylimääräisiä herkkuja. Syömisestä kannattaa tehdä oma ohjelmanumeronsa, ja keskittyä vain ruoasta nauttimiseen. Ateriahetken rauhoittaminen ja kaunis kattaus auttavat tiedostamaan syömistä. Myös itsensä kuunteleminen on tärkeää. Kun tuntee itsensä kylläiseksi, syömisen voi lopettaa. Ruoka maistuu yhtä hyvältä, vaikka sitä söisi kohtuudella. Ruoka, jota ei muista syöneensä, on mennyt nautinnon kannalta hukkaan.

Jos terveellisen ruokavalion noudattamisessa ongelmallisinta on kohtuullisten annoskokojen noudattaminen, voi pienemmältä lautaselta syöminen olla toimiva keino tapojen muuttamiseksi. Nykyään saatavilla on kaikenlaisia astioita, ja jotkut lautaset ovat annoskokojen kannalta petollisen suuria. Tavallisen ruokalautasen halkaisija on yleensä 23 senttimetriä, mutta myös pienempiä vaihtoehtoja löytyy.

Painonhallinnassa on ennen kaikkea kyse pienistä tietoisista valinnoista, joilla vaikutetaan tulevaisuuteen. Itselle haasteelliset asiat syömisessä pitää tunnistaa, jotta tottumuksiaan voi muuttaa. Säännöllisyyden, monipuolisuuden ja tietoisuuden lisäämisen kautta terveellisen ruokavalion noudattaminen helpottuu.

Artikkelia varten on haastateltu ravitsemusterapeutti Katja Rosenzveigia ja ravitsemustieteen opiskelijaa Suvi Järvistä Vaasan keskussairaalan sisätautipoliklinikalta.

Teksti: Mia-Mari Lähteenmäki

Ständig huvudvärk, migrän och problem att tugga. Katja Hellman hade ingen aning om att allt hängde ihop med hennes smala och kilformade bett.

Allt fick sin början med visdomständerna, som inte ville komma fram ordentligt. Katja sökte sig till kommunens egen tandläkare för att få tänderna utdragna:

– Tandläkaren bad mig bita ihop och konstaterade: Oj vilket besvärligt bett du har. Jag hade aldrig tänkt på det tidigare och ingen hade någonsin klagat på mina tänder.

Ett svårt bett var inte det enda tandläkaren reagerade på. Huvudvärk, migrän, problem att tugga – listan över symtom var lång. Det fick bli en remiss till Vasa centralsjukhus.

– Där fick jag fylla i flera formulär och de bad mig tänka igenom alla symtom jag har. Det var ja på varje punkt. Jag hade inte förstått att mina hälsoproblem hängde ihop med bettet.

Gör det ont?

Centralsjukhusets tandspecialister var överens om att Katja hade ett svårt bett, som skulle bli svårt att korrigera i vuxen ålder.

– Mått och röntgenbilder togs och gipsmodeller göts, för att fastslå vårdalternativen. Det som jag själv mest undrade över var: Kommer det att göra ont? Kommer jag att vara jättesjuk efter operationerna?

Vid det första ingreppet satte tandregleraren in en metallapparat i Katjas gom, som fästes i överkäkens kindtänder, för att bredda den övre tandraden. Därefter var det munkirurgens tur att operera överkäkens sidoområden och breddningen av överkäken kunde inledas.

– Jag fick spänna anordningen själv två gånger om dagen med en liten mejsel. Det var svårt att äta, för metallplattan formar en slags hylla uppe i gommen som är i vägen då man sväljer. En gång på restaurang åt jag trådigt kött som fastnade till hälften i apparaten och till hälften i strupen. Jag visste inte om det skulle komma upp eller ner. Jag fick panik och tänkte nu blir det Heimlich-metoden. Till sist fick jag ändå krafter att hosta upp biten.

När utbreddaren togs ut var det dags för tandställning, med gummiband som gick som sicksack mellan tandraderna.

– Det var hemskt då man skulle prata. Man bet ju ihop hela tiden och fick inte ut orden ordentligt.

Hösten 2010 fick Katja sin käke framskjuten av kirurgen och titanskruvar sattes in. I februari 2011 var det äntligen dags att ta bort tandställningen.

– I flera dagar gick jag omkring med ett enormt leende, äntligen efter alla dessa år! Det hade verkligen varit värt besväret. Samtidigt fick Katja en så kallad retentionsapparat i övre och undre käken, gjord enligt måtten på hennes tänder.

– Först var jag aktiv men sedan började jag fuska. Retentionsapparaten jag fick då passar inte alls mera, eftersom mina tänder rört på sig.

Katjas kilformade bett i begynnelsen av vården.

Hälsoproblemen gick upp i rök

Katjas huvudvärk är nu ett minne blott.

– Om jag går igenom listan över symtom i dag är största delen borta. Jag springer inte omkring med Panadol, Burana och Voltaren längre i väskan.

Katja upplever att hon fått en nära relation till personalen på mun- och käkkirurgienheten på Vasa centralsjukhus.

– Det känns vemodigt att lämna dem. Här vårdar de faktiskt individen, inte en mun i mängden, utan faktiskt också personen bakom.

Katjas ansikte är nu förändrat. Hakan sitter på rätt ställe, leendet lyser brett med raka fina vita tänder.

– När jag tittar på gamla foton där jag skrattar, utgör tandköttet en stor del av leendet. Det där var inte snyggt tänker man nu efteråt. Kanske jag gör mig bättre på bild idag, säger Katja med ett skratt.

Text: Charlotta Järf | Foto: Katja Lösönen

Texten har ursprungligen publicerats i Hembesöket-tidningen 3/2014.

Katja Hellmanilla ei ollut aavistustakaan, että hänen ainainen päänsärkynsä, migreeninsä ja puremisvaikeutensa johtuivat kapeasta ja kiilamaisesta purennasta.

Kaikki alkoi viisaudenhampaista, jotka eivät tahtoneet oikein puhjeta. Katja hakeutui kunnan omalle hammaslääkärille, jotta hampaat vedettäisiin pois:

– Hammaslääkäri pyysi minua puremaan hampaita yhteen ja totesi, että onpas sinulla hankala purenta. En ollut koskaan ajatellut asiaa, eikä kukaan ollut maininnut asiasta aikaisemmin.

Purentavirhe ei ollut ainoa asia, johon hammaslääkäri reagoi, sillä Katjan oirelista oli pitkä: päänsärkyä, migreeniä ja puremisvaikeuksia.

– Sairaalassa täytin useita lomakkeita, joihin minua pyydettiin merkitsemään oireeni. Jokaiseen kohtaan vastaukseksi tuli kyllä. En ollut ymmärtänyt, että niin monet terveysongelmani liittyivät purentaan.

Sattuuko se?

Keskussairaalan erikoishammaslääkärit olivat yhtä mieltä siitä, että Katjan purenta oli hankala ja että sen oikominen aikuisiässä olisi vaikeaa.

– Oikean hoitomuodon löytämiseksi otettiin mittoja ja röntgenkuvia sekä valettiin kipsimalleja. Itse mietin kuitenkin eniten sitä, sattuuko hoito. Olenko kamalan kipeä leikkausten jälkeen?

Ensimmäiseksi oikoja laittoi Katjan kitalakeen metallisen oikomiskojeen, joka kiinnitettiin yläleuan poskihampaisiin ylemmän hammasrivin leventämiseksi. Sen jälkeen oli suukirurgin vuoro leikata yläleuan sivuista, ja näin voitiin aloittaa yläleuan levittäminen.

– Kiristin kojetta itse kaksi kertaa päivässä pienen meisselin avulla. Syöminen oli hankalaa, sillä metallinen koje muodostaa eräänlaisen hyllyn kitalakeen ja on tiellä nieltäessä. Kerran söin ravintolassa lihaa, ja syinen lihanpala tarttui puoliksi kojeeseen ja puoliksi kurkkuun. En tiennyt, tulisiko se ylös vai menisikö se alas. Paniikki iski ja Heimlichin ote kävi jo mielessä, mutta lopuksi sain yskäistyä palan pois.

Kun metallinen levityskoje otettiin pois, oli aika laittaa hammasraudat. Hammasrivien välissä kulki siksakkina ohut kuminauha.

– Puhuminen oli kamalan vaikeaa. Purin hampaita yhteen koko ajan, ja puhe oli epäselvää.

Syksyllä 2010 kirurgi siirsi Katjan leukaa eteenpäin ja siihen asennettiin titaaniruuvit. Helmikuussa 2011 oli vihdoin aika ottaa hammasraudat pois.

– Kuljin useita päiviä leveä hymy huulillani. Vihdoinkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen! Se oli todellakin ollut vaivan arvoista.

Samalla Katja sai ylä- ja alaleukaa varten niin sanotut ylläpitokojeet, jotka tehtiin tarkasti hänen hampaittensa mittojen mukaan.

– Ensin käytin niitä aktiivisesti, mutta sitten laiskistuin. Sen jälkeen saamani kojeet eivät sopineet enää ollenkaan, sillä hampaani olivat siirtyneet.

Katjan kiilamainen purenta hoidon alkuvaiheessa.

Terveysongelmat katosivat

Katjan ainainen päänsärky on nyt pelkkä muisto vain.

– Suurin osa oireistani on hävinnyt. En kanna enää laukussani Panadolia, Buranaa ja Voltarenia.

Vaasan keskussairaalan suu- ja leukakirurgian yksikön henkilöstöstä on tullut Katjalle läheinen.

– Tuntuu haikealta jättää hyvästit. Täällä todellakin hoidetaan yksilöä, ei vain suuta toisten joukossa vaan myös ihmistä sen takana.

Katjan kasvot ovat hoidon myötä muuttuneet. Leuka on oikealla paikallaan, ja hymy on leveä suorine valkoisine hampaineen.

– Kun katson vanhoja kuvia, joissa nauran, muodostuu iso osa hymystä ikenistä. Näin jälkikäteen ajateltuna hymyni ei ollut kaunis. Ehkäpä minusta nyt saa parempia kuvia, sanoo Katja nauraen.

Teksti: Charlotta Järf | Kuvat: Katja Lösönen

Teksti on julkaistu alun perin Kotikäynti-lehden numerossa 3/2014.

Toisinaan käy niin, että potilaiden on odotettava jopa tunteja päivystyspoliklinikalla. Monet kysyvät vuoroaan, ja kertovat odottaneensa jo pitkään. Pitkät odotusajat ovat harvoin riippuvaisia siitä, että henkilökunta olisi kahvitauolla. Erikoissairaanhoidon päivystyspoliklinikalla hoidetaan nimittäin ensisijaisesti niitä potilaita, joiden vaiva ei voi odottaa seuraavaan päivään.

Hoito alkaa jo potilaan saapuessa sairaalaan, sillä tulovaiheessa kokenut sairaanhoitaja tekee nopean arvion vaivan laadusta ja kiireellisyydestä. Ilmoittautumistiskillä työskentelevä hoitaja päättää siitä, mille erikoisalalle potilaan hoito kuuluu. Myöhemmin hoitaja haastattelee potilasta perusteellisemmin ja valmistelee tarvittavat tutkimukset yhteistyössä lääkärin kanssa. Sen jälkeen voi kuitenkin käydä niin, että lääkäriä ei näy tai kuulu paitsi silloin, kun hän kulkee nopeasti ohi istuakseen tietokoneen ääreen.

Lääkäri tutkii kaikki potilaat kiireellisyyden mukaan, ei saapumisjärjestyksessä. Sen vuoksi jalkakivun vuoksi päivystykseen saapuva joutuu odottamaan pidempään kuin vakavaan onnettomuuteen joutunut potilas, jonka vammat vaativat välitöntä hoitoa. Hoitajat seuraavat koko ajan potilaiden vointia, ja he raportoivat mahdollisista muutoksista lääkärille. Lääkärit ovat päivystyspoliklinikan lisäksi vastuussa osastoista, joten he vastaavat osastonhoitajien konsultaatioihin ja menevät tarvittaessa tutkimaan osastoilla olevia potilaita.

Päivystävät lääkärit vastaavat myös perusterveydenhuollon lääkärin konsultaatioihin. Usein lääkärillä on samanaikaisesti monta rautaa tulessa, ja hän huolehtii myös pienemmistä toimenpiteistä, joita päivystyspoliklinikalla tehdään. Joskus lääkäri ja potilas odottavat laboratoriokokeiden tuloksia, joiden valmistumisessa kestää. Joskus taas potilaan on pakko jonottaa esimerkiksi ultraäänitutkimukseen, jonka tekee röntgenlääkäri. Luonnollisesti myös akuuttipoliklinikalla olevien potilaiden määrä vaikuttaa jonotusaikaan.

Useimmiten on siis mahdotonta sanoa, kuinka kauan potilaan pitää vielä odottaa. Vaikka olisit seuraavana vuorossa, voi olla että ambulanssi tuo koska tahansa kiireellisemmän potilaan, jolloin odotusaika saattaa pidentyä kahdella tunnilla. Teen työssäni parhaani, ja yritän hoitaa useita potilaita samaan aikaan, jotta kaikki saisivat parhainta mahdollista hoitoa mahdollisimman nopeasti. Ja joskus on pakko pitää myös ruokatauko, jotta jaksaa tehdä töitä vielä monta tuntia, vaikka useampi potilas odottaisi vuoroaan.

Minne päivystykseen? Yhteispäivystys Vaasan sairaanhoitopiirissä

Camilla Böckelman

LT, kirurgian erikoistuva lääkäri

”De vita skyddsjackor som används av kemister liknar de som läkare använder. Jackan skyddar kläderna och har dessutom behändiga fickor där jag förvarar min telefon och pennor. Under jackan använder jag mina egna kläder, och i allmänhet använder jag mörka färger för jag trivs bäst i dem. På arbetet använder jag inneskor som är luftiga, bekväma och lättskötta.”

”Kemistien käyttämät valkoiset suojatakit ovat samanlaisia kuin lääkäreiden käyttämät. Takki suojaa vaatteita, ja siinä on kätevät taskut, joissa kuljetan esimerkiksi puhelinta ja kyniä. Takin alla pidän omia vaatteita, ja yleensä suosin pukeutumisessani tummaa väriä, koska viihdyn siinä parhaiten. Käytän töissä sisäkenkiä, jotka ovat ilmavat ja helppohoitoiset.”

I VCS looks-serien presenterar centralsjukhusets personal sina arbetskläder. Hur klär sig skötare, hur klär sig läkare? Hur kan man skilja på en anstaltvårdare och en sekreterare? Och vilka är de som rör sig på sjukhuset i civilkläder? VCS looks avslöjar sjukhusets klädstilar!

VKS looks -sarjassa keskussairaalan työntekijät esittelevät työasujaan. Miten pukeutuu hoitaja, miten lääkäri? Mistä erottaa sihteerin ja laitoshuoltajan? Entä ketkä kulkevat sairaalalla siviilivaatteissaan? VKS looks paljastaa sairaalan pukeutumistyylit!

Vaasan keskussairaalan versiuonikirurgian poliklinikalla vieraillaan myös muualta. Tässä Kuopiosta vierailevat sairaanhoitajat tutustuvat ultraäänen käyttöön.

Vaasan keskussairaalassa on pitkä kokemus rutiininomaisesta nilkka-olkavarsipainemittauksesta poliklinikkakäynnin yhteydessä. Pitkä kokemus löytyy myös ultraäänen käytöstä diagnostiikassa. Mutta mitä verisuonikirurgian poliklinikalla hoidetaan – ja miten?

Verisuonikirurgian suurin potilasryhmä on alaraajojen tukkivaa valtimotautia sairastavat potilaat. Lievempänä tauti esiintyy katkokävelyoireistona, jolloin potilas joutuu kävellessään pysähtymään hapenpuutteesta johtuvat alaraajakivun vuoksi. Pelkkä katkokävely ei ole sinänsä vaarallinen asia. Suurimmalla osalla oire säilyy samanlaisena tai jopa lievittyy ajan mittaan. Yhdellä kymmenestä oireisto pahenee vähitellen. Vaikea-asteisena valtimotauti voi aiheuttaa levossa esiintyvää kipua alaraajoissa ja saattaa hoitamatta aiheuttaa varpaiden kuolion.

Alaraajojen valtimotautia epäillään oireiden ja vastaanotolla tehdyn tutkimuksen perusteella. Terveyskeskuksessa voidaan dopplerstetoskoopilla mitata nilkkapaine ja verrata sitä olkavarren paineeseen. Mikäli löydetään valtimotautiin viittaavaa, tutkitaan asia tarkemmin verisuonikirurgian poliklinikalla. Lopullinen varmuus verisuonien tilasta saadaan kuvantamismenetelmillä, joita on monenlaisia.

Tupakointi altistaa

Tärkein altistava tekijä on tupakointi. Tupakoinnin lopettaminen on aina hyödyksi taudin asteesta riippumatta. Yhdistettynä kävelyharjoitukseen, jossa pyritään pidentämään kävelymatkaa kivun sallimissa rajoissa, lieväoireinen tauti ei vaadi muita toimenpiteitä. Verenpainetaudin, diabeteksen sekä kohonneen kolesterolin hoitaminen ovat myös tärkeä osa hoitoa.

Mikäli alaraajan verenkiertoa uhkaava valtimoahtauma todetaan, edetään yleensä verisuonien varjoainekuvaukseen, jonka perusteella päätetään hoitolinja. Ahtauma voidaan joskus hoitaa myös varjoainekuvauksen yhteydessä tehtävällä pallolaajennuksella. Mikäli tämä ei ole mahdollista, potilaalle ehdotetaan yleensä ohitusleikkausta. Tuolloin ahtautunut verisuoni ohitetaan verisuonisiirteellä tai keinotekoisella verisuoniproteesilla.

Tutustumiskäyntejä myös muualta

Verisuonikirurgian poliklinikalla on myös tehtävään erikseen koulutetut sairaanhoitajat, jotka osaavat itsenäisesti tutkia verisuonitauteja sairastavia potilaita. Sairaanhoitajat huolehtivat seurantaohjelman mukaisesti tietyistä kontrollikäynneistä toimenpiteiden jälkeen ja ohjaavat tarvittaessa potilaan lääkärin vastaanotolle, jolla on kuitenkin lopullinen hoitovastuu.

Verisuonipoliklinikan toimintaa on kehitetty jo 20 vuotta Vaasassa. Nykyisen mallin on täällä aloittanut alun perin verisuonikirurgi Mikael Luther yhdessä silloisten verisuonihoitajien kanssa. Tällä hetkellä poliklinikalla toimii 2,5 sairaanhoitajaa, jotka vastaavat poliklinikan toiminnasta ja verisuonipotilaiden tutkimisesta ja hoidosta yhdessä ylilääkäri Sebastian Dahlbackan kanssa.

Pari viikkoa sitten meillä oli vierailemassa verisuonkirurgiaan erikoistuneet sairaanhoitajat Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. He halusivat tulla tutustumaan toimintaamme, sillä he aikovat aloittaa samanlaisia hoitokäytäntöjä myös Kuopiossa.

Kahden hyvin tiiviin tutustumispäivän aikana pyrimme näyttämään kuopiolaisille meidän poliklinikkamme perusperiaatteet, toimintamallin ja hoitajien työnkuvan. Oli mukavaa tutustua kuopiolaisiin vieraisiin! Toivomme että vierailu oli antoisa ja että vieraat saivat eväitä kehittää omaa toimintaa yliopistosairaalan verisuonikirurgian poliklinikalla.

Camilla Böckelman

LT, kirurgian erikoistuva lääkäri

Centralsjukhusets servicepunkt öppnades i oktober och har nu hunnit bli en del av vardagen på sjukhuset. Servicepunkten är i första hand avsedd för patienter och anhöriga, och erbjuder handledning och stöd i sjukhusrelaterade ärenden.

Under november och december kontaktades servicepunkten 642 gånger. Rådgivning, stöd och samtal – det är vad servicepunkten kan erbjuda kunderna. Vid behov kan kunder också få hjälp och råd av patientombudsmannen, säger servicerådgivare Pia Lund.

Förutom sjukhusets servicerådgivare och patientombudsman kan kunden även diskutera med hälso- och sjukvårdsutbildade personer. Dessutom upprätthåller en socialarbetare, sjukhusprästen och många patientföreningar i Vasanejden en jourverksamhet vid servicepunkten.

– Genom servicepunkten samarbetar sjukhuset med olika patientföreningar, och föreningsmänniskorna är ivriga att möta kunder och diskutera med dem om frågor som berör deras sjukdomar, säger Lund.

Patientföreningar erbjuder stöd

Patientföreningarnas representanter kan diskutera med patienterna om sina egna erfarenheter och hur de har blivit du med sjukdomen eller åkomman.

Det går till exempel att leva ett normalt liv med en ögonskada, men i början kräver det tid för att bli van med att göra saker en aning annorlunda.

– Det är viktigt att få referensgruppsstöd av personer som lever med samma åkomma eller sjukdom. Det här är patientföreningarnas styrka, säger planerare Lena Österholm.

För tillfället deltar följande patientföreningar i verksamheten vid servicepunkten:

• Österbottens cancerförening
• Österbottens muskelhandikappförening
• Vasanejdens epilepsiförening
• Vasanejdens andningsförening
• Vasanejdens celiakiförening
• Vasanejdens sköldkörtelförening
• Vasa dövas förening
• Vaasan nivelpiiri
• Vasa reumaförening
• Vasa ryggförening
• Vasa svenska synskadade
• DUV i Vasanejden

Servicepunktens öppettider finns här. Du kan beställa tid till patientföreningarna via servicepunkten per telefon (06 213 2433) eller per e-post (servicepunkten@vshp.fi). Du kan också titta in och diskutera med personalen vid servicepunkten även om du inte har beställt tid.

Keskussairaalan palvelupiste avattiin viime vuoden lokakuussa, ja se on jo ehtinyt vakiinnuttaa paikkansa sairaalan arjessa. Ensisijaisesti potilaille ja läheisille tarkoitetulta palvelupisteeltä saa opastusta ja tukea, kun jokin asia sairaalaan liittyen askarruttaa.

Marras- ja joulukuun aikana palvelupisteelle tuli yhteensä 642 yhteydenottoa. Palveluneuvoja Pia Lund kertoo, että tarjolla on erityisesti neuvontaa, tukea ja keskusteluapua sairauden käsittelemiseksi. Tarvittaessa asiakkaat voidaan ohjata myös potilasasiamiehen puheille.

Tavattavissa on sairaalan palveluneuvojan ja potilasasiamiehen lisäksi terveydenhuollon ammattilainen. Lisäksi palvelupisteellä päivystää sosiaalityöntekijä ja sairaalapappi sekä useita potilasjärjestöjä Vaasan seudulta.

– Palvelupisteellä sairaala tekee yhteistyötä potilasjärjestöjen kanssa, ja järjestöihmiset ottavat innokkaina vastaan asiakkaita keskustellakseen heidän kanssaan sairauksiin liittyvistä asioista, Lund kertoo.

Vertaistukea potilasyhdistyksiltä

Potilasjärjestöjen edustajilla on mahdollisuus keskustella potilaiden kanssa kokemuksistaan, ja siitä, miten sairauden tai vamman kanssa pääsee arjessa sinuiksi.

Esimerkiksi näkövamman kanssa voi elää normaalia elämää, mutta alku vaatii totuttelua ja uusien toimintatapojen omaksumista.

– Vertaistuen saaminen saman vamman tai sairauden kanssa eläviltä on tärkeää, ja siinä potilasjärjestöjen edustajat ovat erinomaisen hyviä, sanoo suunnittelija Lena Österholm.

Potilasyhdistyksistä mukana ovat tällä hetkellä

• Pohjanmaan syöpäyhdistys
• Pohjanmaan lihastautiyhdistys
• Vaasan seudun epilepsiayhdistys
• Vaasan seudun hengitysyhdistys
• Vaasan seudun keliakiayhdistys
• Vaasan seudun kilpirauhasyhdistys
• Vaasan kuurojen yhdistys
• Vaasan nivelpiiri
• Vaasan reumayhdistys
• Vaasan selkäyhdistys
• Vasa svenska synskadade
• DUV i Vasanejden

Palvelupisteen tarkat aikataulut voi katsoa täältä. Potilasyhdistyksille voi varata aikoja palvelupisteeltä puhelimitse numerosta 06 213 2433 tai sähköpostitse osoitteesta palvelupiste@vshp.fi. Keskustelemaan voi mennä vapaasti myös aikaa varaamatta.

De anställdas välmående påverkar vårdkvaliteten på sjukhuset. Arbetsolycksfall, yrkesrelaterade sjukdomar och arbetsutmattning förebyggs så gott det går med hjälp av arbetarskyddsliga åtgärder. Arbetarskyddsfullmäktige Sari Ala-Heikkilä valdes till det fyraåriga förtroendeuppdraget för ett drygt år sedan.

Under det första året har hon hunnit med mycket nytt och intressant, allt från arbetarskyddslagen till handläggningen av personalens arbetarskyddsanmälningar.

– Jag uppslukas av mitt jobb då jag upplever att jag kan påverka frågor och främja välbefinnandet på vårt sjukhus genom mina insatser, säger Sari Ala-Heikkilä.

– Som arbetarskyddsfullmäktig måste man ha ett fördomsfritt förhållningssätt till olika frågor och människor. Men å andra sidan är medling och rättframhet också min starka sida, säger Ala-Heikkilä.

Varierande vardag för arbetsskyddsfullmäktige

Inom arbetarskyddet fylls dagarna av olika möten, men uppdraget består även t.ex. av utredningar där arbetshälsan kartläggs eller främjande av säkerheten under arbetsresor. Personalen uppmuntras bland annat att använda reflex och lysen under arbetsresorna för att de ska löpa smidigt och säkert.

– Arbetshälsan kan påverkas genom små gärningar, även om helheten består av olika delområden, konstaterar Ala-Heikkilä.

Arbetarskyddet genomför arbetsplatsbesök på olika enheter vid sjukhuset för att kartlägga bland annat belysning och arbetsergonomi, men även för att höra hur de anställda har det i sitt arbete. Det är viktigt att få en bild av både det psykiska och fysiska välbefinnandet.

– Arbetarskyddsfullmäktige bör ha kontakt med de anställda för att hänga med i det som pågår på sjukhuset, säger Ala-Heikkilä.

– Problem kan inte lösas om man inte känner till dem. Därför är det viktigt att våga ta tjuren vid hornen om det är något som är på tok.

Även om Ala-Heikkilä trivs i sitt arbete finns det också utmaningar inom det varierande verksamhetsfältet.

– Då man hela tiden arbetar med att utveckla arbetsmiljön och lösa problem är det de negativa aspekterna i arbetet som oundvikligen lyfts fram, även om atmosfären på sjukhuset för det mesta är positiv.

Arbetarskyddet ett stöd för vården

Syftet med arbetarskyddet är att trygga de anställdas generella välmående på arbetsplatsen. Arbetarskyddsliga åtgärder ska förebygga arbetsolycksfall och yrkesrelaterade sjukdomar samt arbetsutmattning. Målet är att trygga kvaliteten i den vård som ges på sjukhuset.

På centralsjukhuset arbetar människor i olika miljöer och uppgifter, varför arbetarskyddets arbetsfält är vittomfattande. För att bemöta de varierande behoven på verksamhetsfältet samarbetar arbetarskyddsfullmäktige tätt med ledningen, säkerhetsenheten och huvudförtroendemännen.

– I fortsättningen ska vi även utveckla samarbetet med företagshälsovården för att allt tidigare kunna ingripa i eventuella problem, säger Ala-Heikkilä.

Text och bild: Mia-Mari Lähteenmäki

Työntekijöiden hyvinvointi vaikuttaa sairaalan antamaan hoidon laatuun. Työtapaturmia ja työperäisiä sairauksia sekä työuupumusta pyritään ehkäisemään ennalta työsuojelun avulla. Sanavalmis työsuojeluvaltuutettu Sari Ala-Heikkilä valittiin nelivuotiseen luottamustehtäväänsä vuosi sitten.

Ensimmäinen vuosi on pitänyt sisällään paljon uutta ja mielenkiintoista aina työsuojelulakiin perehtymisestä siihen, miten työntekijöiden tekemiä työturvallisuusilmoituksia käsitellään.

– Työ pitää otteessaan, koska koen tätä kautta voivani vaikuttaa asioihin ja edistää hyvinvointia sairaalassamme, Sari Ala-Heikkilä kuvailee.

– Työsuojeluvaltuutettuna on pystyttävä suhtautumaan asioihin ja ihmisiin avarakatseisesti. Sovittelutaidot ja suorapuheisuus ovatkin vahvuuksiani, hän jatkaa.

Valtuutetun vaihteleva arki

Työsuojelussa päivät täyttyvät erilaisista keskustelutilaisuuksista, mutta tehtäviin kuuluu myös esimerkiksi työhyvinvointiselvitysten tekemistä ja työmatkaturvallisuuden parantamista. Työntekijöitä muun muassa kannustetaan käyttämään työmatkoillaan heijastimia ja valoja, jotta työmatkat sujuisivat turvallisesti.

– Työhyvinvointiin voi vaikuttaa pieninkin teoin, vaikka kokonaisuus muodostuu eri osa-alueista, Ala-Heikkilä muistuttaa.

Työsuojelu tekee työpaikkakäyntejä sairaalan eri yksiköihin kartoittaakseen muun muassa valaistusta ja työergonomiaa mutta myös kyselläkseen työntekijöiden kuulumisia. Sekä psyykkisen että fyysisen hyvinvoinnin hahmottaminen on tärkeää.

– Työsuojeluvaltuutettujen on tärkeää pitää yhteyttä työntekijöihin, jotta pysytään kärryillä sen suhteen, mitä sairaalassa on meneillään, Ala-Heikkilä kertoo.

– Mahdollisia ongelmia ei voida ratkaista, ellei niistä tiedetä. Siksi on tärkeää nostaa kissa rohkeasti pöydälle, jos jokin asia on vinossa, Ala-Heikkilä muistuttaa.

Vaikka työ on Ala-Heikkilälle mieluista, monimuotoisella toimintakentällä riittää myös haasteita.

– Kun tekee jatkuvasti töitä ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi ja työympäristön kehittämiseksi, negatiiviset asiat väistämättä korostuvat, vaikka työilmapiiri sairaalassa on pääosin positiivinen, Ala-Heikkilä pohtii.

Työsuojelu hoitotyön tukena

Työsuojelun tarkoituksena on työntekijöiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaaminen työpaikalla. Sen avulla pyritään ehkäisemään ennalta työtapaturmia ja työperäisiä sairauksia sekä työuupumusta. Tavoitteena on työsuojelun kautta varmistaa sairaalan antaman hoidon laatua.

Keskussairaalassa työskentelee ihmisiä erilaisissa ympäristöissä ja tehtävissä, joten työsuojelun kenttä on laaja. Vastatakseen laajan toimintakentän tarpeisiin työsuojeluvaltuutetut toimivatkin tiiviissä yhteistyössä johdon, turvallisuusyksikön ja pääluottamusmiesten kanssa.

– Jatkossa tarkoitus on kehittää yhteistyötä myös työterveyshuollon kanssa, jotta ongelmiin voitaisiin puuttua entistä aiemmin, Ala-Heikkilä sanoo.

Teksti ja kuva: Mia-Mari Lähteenmäki

Välkommen till Vasa centralsjukhus sömnskola! Många besväras av olika sömn- och insomningsproblem. I den här bloggserien bjuder vi på tips och övningar för att få bukt med problemen.

Vår bloggare Malin Knip har under flera års tid haft hand om sömnskolan på Vasa centralsjukhus psykiatriska enhet. Nu erbjuder vi sömnskolan i elektronisk form på sjukhusets blogg. Låt oss komma igång!

Stimuluskontroll

Ofta skapas en negativ koppling till sängen och sovandet för den som haft problem med sömnen en längre tid. Detta förekommer framför allt när man tillbringat mycket vaken tid i sängen – t.ex. i samband med insomningssvårigheter, uppvaknanden nattetid eller för tidigt uppvaknande på morgonen. Man kanske börjar oroa sig inför nästa natts sömn redan tidigt på dagen och sänggåendet blir något otrevligt istället för en nödvändig och efterlängtad vila.

För många med sömnproblem har en av de starkaste signalerna för att sova – sängen – mist sin signalfunktion. Istället förknippar man kanske sängen med tankegångar eller uppmaningar som; ”börja oroa dig, ligg vaken, akta dig för att somna!”. Det kan kännas mycket lättare att somna in någon annanstans, på en ”neutral” plats t.ex. i soffan framför tv:n, där det inte har bildats någon negativ koppling.

Metoden med stimuluskontroll går ut på att lära kroppen att sängen innebär sömn. Säng = sova. Denna metod är tänkt att användas av vuxna personer. Så här går du till väga om du vill använda dig av stimuluskontroll, för att få en bättre sömnkvalitet:

Försök använda metoden när du har en någorlunda lugn period i livet, t.ex. under en ledighet om du arbetar. Under de första nätterna kan du nämligen kanske få ännu mindre sömn och vila än vad du är van vid.

Från och med nu ska du huvudsakligen vara i sängen bara när du sover. Max. 15-20 minuter ska du tillbringa i sängen i väntan på att somna, men efter det bör du stiga upp. Tiden behöver du inte ta exakt efter klockan utan du kan göra en ungefärlig uppskattning (det brukar överlag vara bra att vänja sig av med att titta på klockan nattetid eftersom det ofta förorsakar stress och oro).

Den viktigaste signalen för att det är dags att stiga upp ur sängen är oro. Om du oroar dig ska du stiga upp även om du bara tillbringat en kort tid i sängen.

Vi har nämligen en större tendens att oroa oss nattetid och speciellt i sängen när vi är sömnlösa. Det finns ett talesätt som lyder ”om natten är alla katter grå och alla tankar svarta”. Även Tove Jansson har berört ämnet i boken om Knyttet, där hon skriver: ”för vem ska trösta Knyttet med att säga som det är, att på natten är det hemska mycket värre än det är”.

Samma sak gäller sedan hela natten. Om du vaknar och inte kan somna om går du upp. Om du vaknar för tidigt på morgonen och inte kan somna om går du också upp. Stanna uppe minst lika länge som du låg och försökte somna, och lägg dig igen först när du känner dig sömnig. Sängen ska bli en signal för kroppen att sova. Om du inte sover – ligg inte där.

Och omvänt: om du ska sova – lägg dig i sängen. Det är inte soffan som ska signalera sömn, det är sängen. Gör inte heller något annat i sängen än att sova, titta inte på tv, surfa inte på telefonen eller datorn, gräla inte. Läsa kan man göra om man upplever att det är rogivande. Sex är också okej eftersom det ofta ger avslappning efteråt.

Egentligen är det inte svårare än så att genomföra stimuluskontroll, men när det kommer till praktiken kan det vara ganska krävande och man behöver verkligen vara motiverad och mentalt förberedd på att använda metoden. Man kan gärna informera någon eller några personer i sin omgivning om sina planer så att man kan få stöd i genomförandet samt förståelse för varför man kanske kommer att vara extra trött under en kortare tid.

Om man delar säng med sin partner kan man överväga att sova ensam under denna period, bl.a. för att inte störa sin partner om denna är lättstörd.

Hur ska man då orka ta sig upp ur sängen? Ett tips är att locka sig själv med något mysigt. Drick en kopp varm mjölk eller köp ett gott rött té som du brygger åt dig. Tänd ett stearinljus och ta fram en bra bok eller tidningar som du lagt undan för detta ändamål. Skriv dagbok, gör en fotobok, ta fram stickningen eller läs morgontidningen om den kommit. Plocka fram en varm filt eller klä på dig en tröja och sköna yllesockor. Lyssna på avslappnande musik. Tänd inte onödigt många lampor utan försök att ha det ganska mörkt omkring dig, annars blir kroppen ännu mer förvirrad och tror att det är dag, vilket gör att nivåerna av sömnhormonet melatonin kan sjunka.

Vill du läsa, tänd en läslampa, inte en taklampa. Vill du titta på tv, titta hellre på något inspelat som du gärna vill se eller en DVD-film, istället för att slötitta.

Du behöver hitta på något att göra som gör att du orkar släpa dig ur sängen. Undvik alltför actionbetonade aktiviteter. Mysigt och lugnt är ledorden. Något du BARA får göra när du går upp på natten.

Sträva till regelbundna tider för sänggående och uppvaknande under hela tiden du genomför stimuluskontrollen, och gärna annars också. Kroppen och sömnen tycker om regelbundenhet.

Det svåra med stimuluskontroll brukar vara att komma sig ur sängen – särskilt de gånger då man inte ens känner sig pigg, då man är trött men ändå inte kan somna. För att bli av med den negativa kopplingen till sängen finns dock bara en sak att göra: att kliva upp trots att man inte vill.

Att ändå inte komma sig upp ur sängen är mycket vanligt i början och trots att det troligen sker flera gånger, har ingenting farligt hänt och man har inte ”förstört” för sig. Det enda som hänt är att man inte kom sig upp ur sängen den natten, men det kommer snart ytterligare en natt med en ny möjlighet att testa sina nyvunna kunskaper.

Den som har stora besvär av sina oroliga tankar ska naturligtvis söka professionell hjälp för detta.

Faktakälla: ”Sov gott! – Råd och tekniker från KBT” av Susanna Jernelöv

Sjukskötare Malin Knip har under flera år lett en sömnskola på Vasa centralsjukhus psykiatriska enhet. I bloggserien Sömnskolan ger hon tips gällande sömn- och insomningsproblem. Du hittar alla texter i Sömnskolan-bloggserien här.

Tervetuloa Vaasan keskussairaalan unikouluun! Erilaiset uni- ja nukahtamisongelmat vaivaavat yhä useampaa. Tässä blogisarjassa tarjoamme vinkkejä ja harjoituksia niiden nujertamiseen.

Bloggaajana toimii Malin Knip, joka on jo usean vuoden ajan pitänyt unikoulua Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikössä. Nyt unikoulun opit avataan myös sairaalan blogissa. Aloitetaan!

Ärsykekontrolli

Pitkään jatkuvat uniongelmat luovat usein negatiivisen yhteyden sänkyyn ja nukkumiseen. Tämä tapahtuu erityisesti silloin, kun sängyssä ollaan hereillä pitkiä aikoja (esim. unettomuuden yhteydessä tai kesken yötä tai liian aikaisin heräämisen vuoksi). Voi olla, että seuraavan yön unista aletaan murehtia jo aikaisin päivällä. Sänkyyn menosta tuleekin silloin tarpeellisen ja kaivatun levon sijaan jotakin epämiellyttävää.

Monille uniongelmaisille yksi vahvimmista nukkumisen signaaleista – nimittäin sänky – on menettänyt merkityksensä. Sen sijaan sänky saatetaan yhdistää tiettyihin ajatuksiin tai kehotuksiin: ”ole levoton, ole hereillä, varo nukahtamista!” Voi olla, että nukahtaminen on helpompaa jossakin muualla, jossakin ”neutraalissa” paikassa kuten sohvalla tv:n äärellä, koska se ei yhdisty negatiivisesti nukkumiseen.

Ärsykekontrollimenetelmä perustuu siihen, että keholle opetetaan sängyn tarkoittavan nukkumista. Sänky = nukkuminen. Tämä menetelmä on tarkoitettu aikuisille. Näin käytät ärsykekontrollia paremman unen laadun saamiseksi:

Käytä menetelmää, kun elämässäsi on jokin rauhallinen vaihe, esimerkiksi loma. Tämä sen vuoksi, että ensimmäisten öiden aikana saat ehkä vielä vähemmän unta ja lepoa kuin mihin olet tottunut.

Tästä alkaen olet sängyssä ainoastaan silloin kun nukut. Odota sängyssä unta enintään 15–20 minuuttia, mutta jos unta ei tule, nouse ylös. Sinun ei tarvitse ottaa aikaa kellon avulla vaan arvioida ajan kulku karkeasti. (Ylipäätään on hyvä lopettaa kellon katsominen yöllä, koska se aiheuttaa usein stressiä ja levottomuutta.)

Tärkein signaali sängystä poisnousemiselle on levoton olo. Jos olet levoton, nouse ylös, vaikka olisitkin ollut sängyssä vasta vähän aikaa.

Levottomuuteen ja asioiden murehtimiseen on nimittäin suurempi taipumus öisin ja erityisesti sängyssä, kun uni ei ota tullakseen. On olemassa sanonta, jonka mukaan pimeässä kaikki kissat ovat harmaita ja kaikki ajatukset mustia. Jopa Tove Jansson on käsitellyt aihetta Nyyti-kirjassaan: Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, vaikka tällä näin: on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin.

Sama pätee koko yöhön. Jos heräät, etkä saa enää unta, nouse ylös. Jos heräät liian aikaisin aamulla, etkä saa enää unta, nouset myös ylös. Pysy ylhäällä vähintään yhtä kauan kuin yritit saada unta ja mene uudestaan makuulle vasta kun sinua väsyttää. Sängystä on tultava keholle signaali nukkumisesta. Jos et nuku – älä makaa sängyssä.

Sama päinvastoin: jos aiot nukkua – mene sänkyyn. Sohva ei ole nukkumiseen signaali, vaan sänky. Älä myöskään tee sängyssä muuta: älä katso tv:tä, surffaile älypuhelimella tai tietokoneella, älä riitele. Lukea voi, jos se tuntuu rauhoittavalta. Myös seksi on ok, koska se usein rentouttaa.

Oikeastaan ärsykekontrolli ei ole tämän vaikeampaa. Käytännössä menetelmä voi tosin olla melko haastava, ja se vaatii motivaatiota ja henkistä valmistautumista. Lähipiirille voi olla hyvä kertoa menetelmän käytöstä, jotta he voivat tukea sinua ja ymmärtävät, miksi ehkä olet hetken erityisen väsynyt.

Jos puolisosi nukkuu samassa sängyssä ja hän on herkkäuninen, voit harkita myös yksin nukkumista ärsykekontrollin ajan.

Vinkkinä itsensä sängystä ylös saamiselle on houkutella itseään jollakin mukavalla asialla. Juo lämmintä maitoa tai keitä hyvää punaista teetä. Sytytä steariinikynttilä tai kaiva esiin hyvä kirja tai lehtiä, joita olet säästänyt tähän tarkoitukseen. Kirjoita päiväkirjaa, kokoa valokuvakirjaa, neulo tai lue aamun lehteä, jos se on jo ehtinyt tulla. Kääriydy lämpimään vilttiin tai pue yllesi villapaita ja kauniit villasukat. Kuuntele rentouttavaa musiikkia. Älä sytytä tarpeettomasti valoja, vaan yritä pysyä melko pimeässä. Muuten kehosi luulee, että on päivä, mikä vähentää pimeähormoni melatoniinin määrää kehossasi.

Jos haluat lukea, sytytä kattolampun sijaan lukulamppu. Jos haluat katsoa tv:tä, kanavasurffailun sijaan katso jotakin itseäsi miellyttävää, esimerkiksi suosikkielokuvaasi.

Sinun täytyy löytää sellaista tekemistä, jonka ansioista jaksat raahautua sänkyyn. Vältä toimintapainotteista tekemistä, vaan keskity johonkin mukavaan ja rauhalliseen. Jotakin sellaista, jota saat tehdä VAIN kun nouset ylös keskellä yötä.

Pyri pitämään säännölliset ajat nukkumaanmenossa ja heräämisessä koko ärsykekontrollin ajan – ja mielellään myös muuten. Keho ja uni pitävät säännöllisyydestä.

Ärsykekontrollissa vaikeutena on usein sängystä nouseminen – erityisesti silloin, kun olo ei edes ole virkeä, mutta väsymyksestä huolimatta uni ei tule. Jotta negatiivisesta yhteydestä sänkyyn päästäisiin kuitenkin eroon, on tehtävissä vain yksi asia: kömpiä ylös, vaikka ei huvittaisi.

Aluksi on tavallista, että kaikesta huolimatta itseään ei saa sängystä ylös. Vaikka tätä tapahtuisi montakin kertaa, on hyvä muistaa, että mitään vahinkoa ei ole päässyt syntymään. Tänä yönä et päässyt sängystä ylös, mutta kohta tulee uusia öitä, jolloin pääset testaamaan vastaopittuja taitojasi.

Jos epämiellyttävät ajatukset aiheuttavat sinulle suurta vaivaa, tulee sinun luonnollisesti hakea niihin ammattiapua.

Lähteenä käytetty Susanna Jernelövin teosta Sov gott! – Råd och tekniker från KBT

Sairaanhoitaja Malin Knip on pitänyt unikoulua usean vuoden ajan Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikössä. Unikoulu-blogisarjassa hän antaa vinkkejä uni- ja nukahtamisongelmiin. Löydät kaikki Unikoulu-blogisarjan tekstit tästä linkistä.

Laadukkaan ja turvallisen hoidon tarjoaminen potilaille on koko henkilökunnallemme kunnia-asia. Jotta jokaiselle potilaalle voidaan tarjota hyvää, turvallista ja sujuvaa hoitoa, on yksiköissä ja koko sairaalassa sitouduttu yhteisiin toimintatapoihin, joilla varmistetaan, että hoito toteutuu turvallisesti.

Hoidon turvallisuus koostuu monesta eri palasesta, ja potilaiden hoitoon osallistuu useita ammattilaisia. Siksi on erityisen tärkeää, että kaikki noudattavat yhdessä sovittuja toimintatapoja. Hoitohenkilökunnan apuna hoidon toteutuksessa on erilaisia tarkistuslistoja, joilla pyritään minimoimaan mahdollisuudet, että jokin oleellinen asia unohtuisi. Nämä tarkistuslistat ja työohjeet helpottavat myös uusien työntekijöiden työntekoa ja uuteen työhön opettelua.

Tunnetuin ja laajimmin käytössä oleva tarkistuslista on potilaan kotiutumisen tarkistuslista, jossa on listattuna asiat, jotka tulee ottaa huomioon potilasta kotiutettaessa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi lääkelistan, jatkohoitoaikojen ja hoito-ohjeiden läpikäyminen yhdessä potilaan kanssa. Myös toimenpiteisiin liittyviä esivalmisteluita on koottu henkilökunnan muistin avuksi tarkistuslistoiksi, joiden avulla varmistetaan, että kaikki tarvittavat valmistelut on tehty.

Myös toimenpiteisiin liittyviä esivalmisteluita on koottu tarkistuslistoiksi.

Potilaiden hoitotiedot kirjataan sähköiseen potilasasiakirjaan sovittujen käytänteiden mukaisesti. Paperisia potilaskansioita ei enää käytetä, vaan potilaan tiedot – kuten potilaan lääkehoito, määrätyt tutkimukset sekä potilaan vointi – kirjataan tietojärjestelmään. Potilasasiakirjaan merkitään, jos esimerkiksi potilaan puolustuskyky on syöpähoitojen takia heikentynyt. Näin se tulee huomioiduksi potilaan hoidossa ja sijoittelussa, ettei potilasta turhaan altisteta esimerkiksi influenssalle. Kun kirjaaminen tehdään aina yhteisesti sovitun mallin mukaan, potilaan terveydentilaa koskevat oleelliset tiedot löytyvät aina nopeasti kiireellisessäkin tilanteessa.

Potilaiden aktiivinen osallistuminen hoitoon on sekin osa potilasturvallisuutta. Siksi henkilökunta kannustaa potilaita ja omaisia olemaan aktiivisesti mukana hoidossa sekä kysymään mieltä painavista asioista. Tavoitteena on, että potilas luottaa hoitoa antaviin henkilöihin ja ilmapiiri on avoin kysymysten esittämiselle. Lisäksi on tärkeää, että myös potilas ja läheiset kertovat hoitoon vaikuttavista asioista kuten allergioista tai muista sairauksista sekä käytössä olevasta lääkityksestä henkilökunnalle, jotta potilaan hoidon suunnittelussa on kaikki oleellinen tieto käytössä.

Mari Plukka
potilasturvallisuuskoordinoija
Vaasan keskussairaala

För vår personal är det en hederssak att kunna erbjuda våra patienter en högklassig och trygg vård. För att varje patient ska få en god, säker och smidig vård har enheterna och hela sjukhuset förbundit sig att följa gemensamma förfaringssätt, skapade för att garantera att vården genomförs på ett säkert sätt.

Säkerheten i vården består av många olika delar och vården ges av flera olika yrkesmänniskor. Därför är det synnerligen viktigt att alla följer de gemensamt överenskomna förfaringssätten. Till stöd har vårdpersonalen tillgång till olika kontrollistor som finns till för att minimera risken för att något viktigt glöms bort. Kontrollistorna och arbetsinstruktionerna gör det också lättare för nya anställda att komma igång och lära sig det nya arbetet.

Den mest använda listan är kontrollistan för utskrivning av patienter. Där finns listat alla de saker som måste tas i beaktande då en patient skrivs ut från sjukhuset. Enligt listan ska vårdaren tillsammans med patienten gå igenom bland annat dennes läkemedelslista, eventuella tider för fortsatt vård och vårdanvisningar. Kontrollistor finns också över förberedelserna inför olika åtgärder, som stöd för personalen och för att garantera att alla nödvändiga förberedelser blir gjorda.

Kontrollistor finns också över förberedelserna inför olika åtgärder.

Patienternas vårduppgifter dokumenteras i en elektronisk journalhandling enligt överenskommen praxis. Journalhandlingar i pappersform används inte längre, utan patienternas uppgifter – såsom patientens läkemedelsbehandling, ordinerade undersökningar samt patientens hälsotillstånd – dokumenteras i ett datasystem. I journalhandlingarna kan t.ex. antecknas om patientens immunsystem är hämmat på grund av cancerbehandlingar. På så sätt beaktas denna viktiga aspekt i vården och placeringen av patienten, så patienten inte i onödan exponeras för till exempel influensa. Då dokumentationen alltid sköts enligt en överenskommen modell är det lätt för personalen att också i brådskande situationer hitta väsentliga uppgifter gällande patientens hälsotillstånd.

Patienternas aktiva involvering i vården utgör också en del av patientsäkerheten. Därför uppmuntrar personalen patienter och anhöriga att aktivt ta del i vården samt fråga om det är något som bekymrar dem. Målet är att patienten ska kunna lita på de personer som har hand om hans eller hennes vård, men också att tröskeln att ställa frågor ska vara låg för patienten. Dessutom är det viktigt att patienten och de anhöriga också berättar för personalen om sådana saker som kan påverka vården, såsom allergier eller övriga sjukdomar samt läkemedel som patienten använder. På så sätt har personalen tillgång till all viktig information vid planeringen av vården.

Mari Plukka
patientsäkerhetskoordinerare
Vasa centralsjukhus

Vasa centralsjukhus psykiatriska enhet finns i Roparnäs. Sjukskötare Malin Knip presenterar områdets natursköna stigar.

– God fysisk kondition och mental hälsa går hand i hand, säger motions- och idrottsinstruktör Britta Lunabba på Vasa centralsjukhus psykiatriska enhet.

Motion höjer endorfi nnivån, vilket ger en känsla av  välbehag.

– Att röra på sig gör det lättare att klara av vardagens fysiska och psykiska stress.

Lunabba rekommenderar 3–4 motionspass i veckan. Detta kräver inte nödvändigtvis någon större satsning.

– Det går att ta en promenad nästan var som helst. Och prova modigt på nya grenar, även om du inte alls har motionerat tidigare.

– Vattengymnastik och vattenlöpning passar utmärkt även för svårt överviktiga personer. Vattnet ger ett bra träningsmotstånd för hela kroppen, tipsar Lunabba.

Många vill snabbt få synliga resultat, men de positiva effekterna av motion är väl värda att vänta på. Vågen visar kanske inte genast ett önskvärt resultat, men man känner sig piggare och mår bättre.

– Viktigast av allt är att trivas med sig själv. Även den som har lite extra stoppning kring midjan kan känna sig nöjd med sig själv, konstaterar Lunabba.

Text: Antti Niemelä | Foto: Katja Lösönen

Texten har ursprungligen publicerats i Hembesöket-tidningen 3/2014.