Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikkö sijaitsee Huutoniemellä. Sairaanhoitaja Malin Knip esittelee alueen luonnonkauniita lenkkipolkuja.

– Hyvä fyysinen kunto kulkee käsi kädessä mielen hyvinvoinnin kanssa, kertoo liikunta- ja urheiluohjaaja Britta Lunabba Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksiköstä.

Liikunta lisää elimistön endorfiinitasoja, mikä saa aikaan mielihyvän tunnetta.

– Liikkuminen edesauttaa fyysisistä ja henkisistä rasitteista selviämisessä, mikä tekee myös arjesta helpompaa.

Lunabba suosittelee liikkumaan 3–4 kertaa viikossa. Liikuntaharrastus ei välttämättä vaadi suurta panostusta.

– Melkein missä tahansa voi mennä vaikkapa ulos kävelemään, Lunabba toteaa. Eri lajeja kannattaa kokeilla rohkeasti, vaikka aiempaa liikuntataustaa ei olisikaan.

– Esimerkiksi vesijumppa ja vesijuoksu sopivat mainiosti myös vaikeasti ylipainoisille. Vesi antaa hyvän vastuksen koko kropalle, Lunabba vinkkaa.

Moni haluaisi saada nopeasti paljon näkyviä tuloksia, mutta liikunnan vaikutuksia kannattaa jaksaa odottaa. Puntari ei ehkä näytä heti mieluisia lukemia, mutta samalla voi kuitenkin huomata, että olo on pirteämpi ja vointi parempi.

– Kaikista tärkeintä on, että viihtyy itsensä kanssa. Voi siis olla ihan tyytyväinen, vaikka vyötäröllä olisikin vähän ylimääräistä, Lunabba toteaa.

Teksti: Antti Niemelä | Kuva: Katja Lösönen

Teksti on julkaistu alun perin Kotikäynti-lehden numerossa 3/2014.

Vasa centralsjukhus förlossningsenhet och BB-avdelning har ett arbetssätt som hörnsten där man utgår från mammans och den nyföddas behov. På det babyvänliga centralsjukhuset satsar man på en familjefokuserad verksamhet. Amning och samvård hjälper till att fördjupa bandet mellan barnet och föräldrarna så därför manar man till att använda dem redan från första början.

Babyvänligheten omsätts i praktiken före, under och efter förlossningen. Innan förlossningen går man tillsammans med mamman igenom förlossningsförloppet och de förväntningar som är förknippade med förlossningen.
– Samtidigt försöker man förbereda mamman på tiden efter förlossningen, då bandet till barnet konkretiseras, förtydligar avdelningsskötare Hannele Rytylä på förlossningssalen.

En gemensam rytm

Efter förlossningen lyfts babyn omedelbart till mammans bröst för amning.
– Amning är ett naturligt och ekologiskt sätt att mata bebisen. Tack vare modersmjölken stärks barnets motståndskraft och närheten stärker bandet mellan mamman och bebisen, säger Rytylä.

Centralsjukhusets amningsstödtelefon är till för att man ska få råd om amning dygnet runt, för det är ingen självklarhet att amningen går som på räls. Dessutom kan mammorna besöka en amningspoliklinik där de tillsammans med en utbildad amningsrådgivare kan få hjälp med att tackla eventuella problem.

Under bebisens första dygn på sjukhuset är den i samvård för att mamman och bebisen ska hitta en gemensam rytm.

– Bebisens blodtryck och kroppstemperatur jämnas ut då den får vara i hudkontakt med föräldrarna, men samtidigt förstärks också bebisens bakteriestam, säger barnmorskan Elisabeth Multamäki.

Babyvänlighet som grundpelare

Det certifikat som Institutet för hälsa och välfärd beviljat centralsjukhuset för den babyvänliga verksamheten (baby friendly hospital) är ett officiellt kvalitetscertifikat för att verksamheten är babyvänlig. Certifikatet beviljades år 2013, men arbetet mot certifikatet har pågått i åratal, särskilt arbetet för att främja amning.

– För oss är babyvänlighet ett naturligt arbetssätt och vi utgår ju naturligtvis alltid från familjens bästa redan från första början, säger avdelningsskötare Margit Tuovinen på BB-avdelningen.

– Det är en stor omvälvning för föräldrarna då ett barn föds, och vår uppgift är att ge dem vägkost för att de ska reda sig i den nya livssituationen.

Läs mera om babyvänlighet och amning här.

Text och foto: Mia-Mari Lähteenmäki

Vastasyntyneen vauvan ja äidin tarpeet huomioiva työote on kulmakivi Vaasan keskussairaalan synnytysyksikössä ja synnyttäneiden vuodeosastolla. Vauvamyönteisessä keskussairaalassa panostetaan perhekeskeisyyteen. Imetys ja vierihoito edesauttavat lapsen ja vanhempien välisten siteiden syvenemistä, joten niihin kannustetaan alusta saakka.

Vauvamyönteisyys toteutuu ennen synnytystä, sen aikana ja jälkeen. Ennen synnytystä äidin kanssa käydään läpi synnytyksen kulku ja siihen liittyvät odotukset.
– Tarkoituksena on samalla valmistaa äitiä synnytyksenjälkeiseen aikaan, jolloin sidos lapseen konkretisoituu, selventää synnytyssalin osastonhoitaja Hannele Rytylä.

Yhteisessä rytmissä

Synnytyksen jälkeen vauva nostetaan viipymättä äidin rinnalle imetystä varten.
– Imetys on luonnollinen ja ekologinen tapa ruokkia vauvaa. Äidinmaidon ansiosta lapsen vastustuskyky kasvaa, ja läheisyys vahvistaa sidosta äidin ja vauvan välillä, kertoo Rytylä.

Keskussairaalan imetystukipuhelimesta voi kysyä neuvoja imettämiseen ympäri vuorokauden, sillä imetyksen sujuminen ei ole itsestäänselvyys. Lisäksi äideillä on mahdollisuus osallistua imetyspoliklinikalle, jossa mahdollisia ongelmia selätetään yhdessä koulutetun imetysneuvojan kanssa.

Vauvan ensimmäiset vuorokaudet sairaalassa kuluvat vierihoidossa, jossa pyrkimyksenä on löytää vauvalle ja äidille yhteinen rytmi.

– Ihokontakti vanhempiin edesauttaa vauvan verenpaineen ja ruumiinlämmön tasaantumista, ja samalla vauvan bakteerikanta vahvistuu, sanoo kätilö Elisabeth Multamäki.

Vauvamyönteisyys toiminnan peruspilarina

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keskussairaalalle myöntämä vauvamyönteisyydestä kertova sertifikaatti (baby friendly hospital) on virallinen laadunvarmenne vauvakeskeisestä toiminnasta. Sertifikaatti myönnettiin vuonna 2013, mutta sen eteen on työskennelty ahkerasti vuosien ajan, erityisesti imetyksen lisäämiseksi.

– ­­Vauvamyönteisyys on meille kuitenkin luonnollinen työskentelytapa, sillä koko perheen parasta ajatellaan joka tapauksessa alusta saakka, synnyttäneiden vuodeosaston osastonhoitaja Margit Tuovinen sanoo.

– Lapsen syntymä on vanhemmille suuri mullistus, ja meidän tehtävänämme on antaa eväitä uuteen elämäntilanteeseen.

Lue lisää vauvamyönteisyydestä ja imettämisestä täältä.

Teksti ja kuva: Mia-Mari Lähteenmäki

”Jag jobbar i patientjournalarkivet och det betyder att jag ständigt rör mig från en plats till en annan. Det är därför avgörande att ha bra och bekväma skor. Jag använder mina egna kläder i arbetet för det är enklast så, men man kan nog få arbetskläder av sjukhuset. Min namnskylt är en viktig del av min arbetsklädsel, så andra vet att jag hör till personalen.”

”Työskentelen potilasasiakirja-arkistossa, ja työssäni pitää kävellä jatkuvasti paikasta toiseen. Hyvät ja mukavat kengät ovat siis tärkeät. Pukeudun töissä omiin vaatteisiini, koska se on minulle helpointa, mutta sairaalaltakin olisi mahdollista saada työvaatteet. Nimikylttini on tärkeä osa vaatetusta, sillä siitä minut tunnistaa sairaalan työntekijäksi.”

I VCS looks-serien presenterar centralsjukhusets personal sina arbetskläder. Personalen vid Vasa centralsjukhus består redan av över 2 400 sakkunniga från många olika branscher. Kunde du bli en av oss? Bekanta dig med vår rekryteringssida: www.vasacentralsjukhus.fi/rekrytering

VKS looks -sarjassa keskussairaalan työntekijät esittelevät työasujaan. Vaasan keskussairaalassa työskentelee jo yli 2 400 eri alojen ammattilaista. Voisiko sinustakin tulla yksi meistä? Käy tutustumassa rekrytointisivuumme: www.vaasankeskussairaala.fi/rekrytointi

Många med sömnproblem har för vana att titta på klockan flera gånger per natt. Orsaken är ofta att man vill ha kontroll över hur mycket man sovit och räkna ut hur lång tid det är kvar tills man måste stiga upp på morgonen. Det här är dock en aktivitet som kan leda till att vi blir mer aktiverade och orsakar att stresshormonerna stiger. Det man istället borde ägna sig åt är de-aktivering, nedvarvning.

Det är bra att komma ihåg att sömnkvaliteten inte förbättras av att veta precis hur många timmar som har gått av natten eller hur många timmar som är kvar innan man måste stiga upp. Nästa dags mående är däremot ett ganska tillförlitligt kvitto på hur sömnen varit, för den som vill ha ett mått på föregående natts sömn.

Om man bestämmer sig för att sova ”utan klocka” kan det säkert kännas ovant och osäkert att inte ha den att titta på de första nätterna. Om inte annat har den ju varit ett sällskap där i mörka natten när alla andra sover. Det kan till och med kännas näst intill ångestfyllt att inte få titta på klockan. Men efter några nätter brukar de flesta märka att klockan faktiskt inte tillförde något annat än extra oro. Många tycker också att det kan vara skönt att slippa veta exakt vad klockan är.

Räkna inte timmar

Det har också visat sig vara svårt att själv uppskatta hur mycket sömn man fått under natten. Tidsuppfattningen förändras medan man ligger vaken och tiden verkar ofta gå långsammare än vad den egentligen gör. Man har således ofta legat vaken kortare tid än vad man själv uppskattar. Detta har bevisats bl.a. när människor fått uppskatta sina sömntimmar samtidigt som sömnen registrerats under natten och detta sedan jämförts med resultat från registreringen.

Ett annat viktigt faktum att beakta är att hjärnan inte alltid uppfattar de två ytligaste sömnstadierna, mycket lätt sömn och lätt sömn, som sömn. Sömnen är så pass ytlig att man ibland kan registrera saker som händer omkring en trots att man sover och därför kan hjärnan uppfatta att man är vaken.

Att räkna timmar handlar om att tro att man måste sova ett visst antal timmar, men så är inte fallet. Det är bättre att ge sömnen goda förutsättningar att ”sköta sig själv”. Att försöka tvinga sig själv att sova ett visst antal timmar är inte en givande strategi när det gäller att lösa sömnproblem. Man brukar säga att det bästa vapnet mot sömnproblem är likgiltighet, att försöka tvinga sig att somna fungerar oftast inte. Många upplever också att de ibland somnar först mot morgontimmarna när de kämpat hela natten och sedan ”ger upp”. Att försöka tvinga sig att sova kan jämföras med att försöka gripa efter kvicksilver.

Att sova tillräckligt djupt är ofta viktigare än att sova ett visst antal timmar. När kroppen tar igen förlorad sömn tas den inte igen i kvantitet utan i kvalitet. Kroppen strävar alltså till att sova djupare istället för att sova längre när man tar igen förlorad sömn.

Läggdags: stäng apparaterna!

Det är helt naturligt att ha många korta uppvaknanden varje natt. Efter varje avslutad sömncykel vaknar vi ofta kort upp, vilket bl.a. ger oss möjlighet att reagera på eventuella faror i omgivningen. Vanligtvis har vi inga minnen av dessa uppvaknanden om de bara varar en kort stund. Men om vi är vakna en längre tid så minns vi det på morgonen. Det faktum att vi vaknar flera gånger varje natt är alltså helt naturligt men problemen uppstår när vi inte kan somna om igen.

De flesta använder nuförtiden mobiltelefonen som väckarklocka och då kan det vara på sin plats att ställa den i flygplansläge under natten eftersom sömnen kan störas av strålningen. För den som har sömnproblem rekommenderas att inte använda telefonen på kvällen innan man ska somna och inte heller på natten när man är sömnlös. Det har en aktiverande effekt att t.ex. surfa på nätet och det kan försvåra insomnandet. Även ljuset från telefonen kan försvåra insomnandet.

Att använda pekplatta eller sitta framför datorn innan läggdags är inte heller speciellt sömnbefrämjande. Dels har det en aktiverande effekt och dels upprätthålls vakenheten av ljuset från datorn, som kan störa utsöndringen av sömnhormonet melatonin.

Faktakälla: ”Sov gott! – Råd och tekniker från KBT”av Susanna Jernelöv

Sjukskötare Malin Knip har under flera år lett en sömnskola på Vasa centralsjukhus psykiatriska enhet. I bloggserien Sömnskolan ger hon tips gällande sömn- och insomningsproblem. Du hittar alla texter i Sömnskolan-bloggserien här.

Monilla uniongelmista kärsivillä on tapana katsoa kelloa monta kertaa yössä. Syynä on usein halu tarkkailla, paljonko unta on jo saatu ja kuinka monta tuntia on vielä aikaa viettää höyhensaarilla. Tarkkailun seurauksena kuitenkin aktivoidumme ja stressihormonitasomme nousevat. Sen sijaan pitäisi pyrkiä rauhoittumaan.

On hyvä muistaa, että tieto kellonajasta ei yleensä paranna unen laatua. Jos edellisen yön unille haluaa mitan, on seuraavan päivän vointi melko luotettava mittari unen laadulle.

Ensimmäiset yöt ilman kelloa saattavat varmasti tuntua oudolta ja tehdä olon epävarmaksi. Jos ei muuta, ainakin kello on ollut seurana niinä pimeinä öinä, kun kaikki muut jo nukkuvat. Epätieto kellonajasta voi olla jopa ahdistavaa. Muutaman yön jälkeen useimmat kuitenkin huomaavat, että kello ei tosiaankaan ole tuonut mitään muuta kuin ylimääräistä huolta. Monesta saattaa alkaa tuntua mukavalta, ettei kellonaikaa tiedä tarkalleen.

Älä laske tunteja

Omien yöunien määrää on vaikeaa arvioida itse. Ajantaju muuttuu hereillä maatessa, ja usein tuntuu, että aika kulkee todellisuutta hitaammin. Tämä tarkoittaa sitä, että useimmiten makaat hereillä vähemmän aikaa kuin itse arvioit. Asiaa on tutkittu kirjaamalla ylös ihmisten nukkumisaikaa ja vertaamalla tuloksia heidän omaan arvioonsa.

On hyvä myös huomioida, että aivot eivät aina tunnista uneksi kahta pinnallisinta unen vaihetta, erittäin kevyttä ja kevyttä unta. Uni on silloin niin pinnallista, että saatat havainnoida ympärilläsi tapahtuvia asioita. Aivosi saattavat siis luulla sinun olevan hereillä, vaikka todellisuudessa nukut.

Tunteja lasketaan, koska nukkumiseen luullaan tarvittavan jokin tietty aika. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan on parempi antaa unelle hyvät edellytykset ”huolehtia itse itsestään”. Uniongelmien ratkomisessa itsensä pakottaminen tietyn tuntimäärän nukkumiseen ei ole kovin kestävä strategia. Sanotaan, että paras ase uniongelmia vastaan on välinpitämättömyys. Pakottaminen on puolestaan yleensä tehotonta. Monet tuntevat tilanteen, jossa uni tulee vasta aamun tunteina yöllisen taistelun jälkeisen ”luovuttamisen” myötä. Nukahtamiseen pakottaminen on vähän kuin yrittäisi tarttua elohopeaan.

Riittävän syvä uni on usein nukuttujen tuntien määrää tärkeämpää. Kun keho pyrkii ottamaan takaisin menetetyn unen, se ei tee sitä unen määrässä vaan laadussa. Keho siis pyrkii ennemmin nukkumaan syvemmin kuin kauemmin.

Nukkumaanmenoaika: koneet kiinni!

Useat lyhyet heräämiset yön aikana ovat ihan normaalia. Jokaisen univaiheen päätteeksi heräämme hetkeksi. Tämän ansiosta pystymme reagoimaan mahdollisiin ympäristön vaaroihin. Jos herääminen kestää vain hetken, emme yleensä edes muista sitä. Sen sijaan pidempään hereillä olon muistamme vielä aamullakin. Yölliset heräämiset ovat siis täysin luonnollinen asia, mutta ongelmallista on, jos nukahtaminen ei enää onnistu uudelleen.

Nykyään useimmat käyttävät kännykkää herätyskellona. Silloin voi olla paikallaan asettaa puhelin yön ajaksi lentokonetilaan, sillä säteily voi häiritä unta. Uniongelmista kärsiville suositellaan, että puhelinta ei käytettäisi ennen nukkumaanmenoa eikä unettomina öinä. Esim. nettisurffailulla on aktivoiva vaikutus, mikä voi vaikeuttaa nukahtamista. Jopa puhelimen valo voi häiritä.

Myöskään tabletin tai tietokoneen käyttö ennen nukkumaanmenoa ei erityisemmin edistä unta. Koneiden käytöllä on osin aktivoiva vaikutus, ja osin näytön valo voi edesauttaa valvetilaa ja häiritä pimeähormoni melatoniinin eritystä.

Lähteenä käytetty Susanna Jernelövin teosta Sov gott! – Råd och tekniker från KBT

Sairaanhoitaja Malin Knip on pitänyt unikoulua usean vuoden ajan Vaasan keskussairaalan psykiatrian yksikössä. Unikoulu-blogisarjassa hän antaa vinkkejä uni- ja nukahtamisongelmiin. Löydät kaikki Unikoulu-blogisarjan tekstit tästä linkistä.

De instrument som inkommit till instrumentvården plockas isär och tvättas i desinficerande tvättmaskiner. Instrumentskötare Sandra Helsing på bild.

På instrumentvården vid centralsjukhuset rådet det ett lugnt vimmel då instrumentskötarna vant rengör och packar instrument som sänts till enheten för service. Trots att patienter och många anställda inte känner till det arbete som utförs på instrumentvården spelar den en mycket viktig roll för verksamheten på sjukhuset.

Instrumentvården har till uppgift att underhålla instrument som använts vid operationer, undersökningar och vårdåtgärder men också att ge handledning i hur dessa instrument ska underhållas. Instrumentvården betjänar alla enheter på Vasa centralsjukhus.

De mångsidigt användbara instrumenten som behövs i samband med olika åtgärder underhålls varje gång efter användning. Vårdprocessen består av många olika skeden såsom rengöring, granskning, underhåll, packning och sterilisering.

I instrumentvården använder man sig av olika apparater. Rengörings- och steriliseringsmetoderna väljs enligt materialet på instrumenten och tillverkarens anvisningar. Instrumenten packas enskilt, i vårdset och operationskorgar, i enlighet med ett produktionsstyrningssystem.

I packningsskedet tar instrumentskötarna hjälp av ett produktionsstyrningssystem då de plockar ihop olika instrumentset. Mira Raukko studerar till instrumentskötare.

Då de packade instrumenten har steriliserats sänds de tillbaka till enheterna. På bilden förbereder instrumentskötare Anita Hägglund sig på att sända iväg ett nytt set av instrument.

Arbetet kräver instrumentskötarutbildning

För närvarande har enheten 24 instrumentskötare, två primärskötare och en avdelningsskötare. Arbetet kräver en yrkesexamen inom branschen. I Vasa utbildas majoriteten av instrumentskötarna med läroavtal på instrumentvårdsenheten.

Avdelningsskötare Jarkko Myllymäki berättar att kravet på utbildning beror på att arbetet kräver mångsidiga kunskaper och färdigheter. För att instrumentvården ska löpa smidigt krävs det hantverk men även tekniskt kunnande och aktuella kunskaper om till exempel infektioner.
– I och med att infektioner av olika slag har tilltagit och förändrats måste man fästa särskild uppmärksamhet vid underhållet av instrumenten, berättar han.

Verksamheten på instrumentvården bedrivs i nyligen sanerade utrymmen. I samband med saneringen förnyades utrustningen för att den bättre ska bemöta de krav som ställs på verksamheten i dag. Enligt Myllymäki hjälper den nuvarande utrustningen att främja arbetssäkerheten, samtidigt som den bemöter de kvalitetskrav som ställs på utrustning av detta slag.
– Utrustningen är allt mera automatiserad och driftssäkrare, säger Myllymäki.

Enligt avdelningsskötare Jarkko Myllymäki har de krav som ställs på instrumentvården blivit strängare bland annat på grund av att antalet infektioner har ökat.

 Text och foto: Mia-Mari Lähteenmäki

Välinehuoltoon tuodut instrumentit puretaan osiin ja pestään desinfioivilla pesukoneilla. Kuvassa välinehuoltaja Sandra Helsing.

Keskussairaalan välinehuoltoyksikössä käy rauhallinen kuhina, kun välinehuoltajat puhdistavat ja pakkaavat huoltoon tulleita instrumentteja tottunein ottein. Vaikka välinehuoltoyksikön työ saattaa vaikuttaa huomaamattomalta potilaille ja useille työntekijöille, on sen rooli sairaalan toiminnan kannalta olennaisen tärkeää.

Välinehuollon tehtävä on huoltaa potilaiden leikkauksissa, tutkimuksissa ja hoidossa käytettävät välineet sekä antaa välineiden huoltamiseen liittyvää neuvontaa. Välinehuolto palvelee kaikkia Vaasan keskussairaalan yksiköitä.

Toimenpiteissä tarvittavat monikäyttöiset instrumentit huolletaan jokaisen käyttökerran jälkeen. Huoltoprosessi on monivaiheinen, ja siihen kuuluu instrumenttien puhdistus, tarkistus, huolto, pakkaaminen ja sterilointi.

Välinehuoltotyössä käytetään apuna erilaisia laitteita. Puhdistus- ja sterilointimenetelmät valitaan instrumenttien materiaalin ja valmistajan ohjeiden perusteella. Instrumentit pakataan yksittäin, seteiksi ja leikkauskoreiksi tuotannonohjausjärjestelmän mukaan.

Pakkausvaiheessa välinehuoltajien apuna on tuotannonohjausjärjestelmä, joka ohjaa instrumenttisettien kokoamisessa. Kuvassa välinehuoltajaksi opiskeleva Mira Raukko.

Kun pakatut instrumentit on steriloitu, ne lähetetään takaisin yksiköihin. Kuvassa välinehuoltaja Anita Hägglund valmistelee välineiden lähetystä.

Vaatimuksena välinehuoltajan koulutus

Välinehuollossa työskentelee tällä hetkellä 24 välinehuoltajaa, kaksi perushoitajaa ja osastonhoitaja. Työhön vaaditaan alan ammattitutkinto. Vaasassa suurin osa välinehuoltajista koulutetaan välinehuoltoyksikössä oppisopimuksella.

Osastonhoitaja Jarkko Myllymäki kertoo koulutuksen tarpeellisuuden johtuvan siitä, että työ vaatii monipuolista osaamista ja hallintaa. Välinehuollon sujuvuus vaatii käsityön lisäksi teknistä osaamista ja ajantasaista tietoa esimerkiksi infektioista.
– Instrumenttien huoltoon on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska erilaiset infektiot ovat lisääntyneet ja muuntuneet, hän kertoo.

Välinehuolto toimii hiljattain remontoiduissa tiloissa. Remontin ohella laitteistoa uusittiin täyttämään tämän päivän tarpeita. Nykyiset laitteet lisäävät Myllymäen mukaan myös työturvallisuutta ja vastaavat laatuvaatimuksiin.
– Laitteiden toiminta on aiempaa automatisoidumpaa ja toimintavarmempaa, Myllymäki tiivistää.

Osastonhoitaja Jarkko Myllymäen mukaan välinehuoltoa koskevat vaatimukset ovat kiristyneet muun muassa infektioiden lisääntymisen vuoksi.

Teksti ja kuvat: Mia-Mari Lähteenmäki

1. Hur kan jag få tandreglering?
En läkare eller tandläkare kan skriva en remiss, som sedan behandlas av specialsjukvårdens tandläkare. Dessa avgör om patienten får en kallelse till munpolikliniken eller inte. För att få specialsjukvård vid ett centralsjukhus måste problemet bero på en utvecklingsstörning eller vara så svårt att det klassas som en sjukdom.

2. Hur inleds behandlingen?
Under det första besöket fyller patienten i ett frågeformulär, för att kartlägga problem och symtom. Sedan undersöks patienten för att se hur svårt bettfelet är funktionellt sett och om bettfelet orsakar andra problem. Undersökningen och vårdplanen görs som samarbete mellan tandregleraren, den kliniska tandläkaren och munkirurgen.

3. Vad gör munkirurger och tandreglerare?
Målsättningen är att skapa ett balanserat och funktionellt bett, där över- och underkäkens tandbågar passar ihop. Käkkirurger och tandreglerare kan vid behov bredda övre eller undre käken, eller fl ytta käken framåt eller bakåt. Tandreglering görs innan och efter kirurgiska ingrepp. En del kan få hjälp av en bettskena, medan andra kan behöva kombinerad tandreglering och kirurgisk vård.

4. Vad krävs av patienten själv?
Innan vården inleds försäkrar sig tandläkaren alltid om att patienten förstår vad denne ger sig in på. Det är en krävande vårdprocess som tar tid. I tandvården hänger det väldigt mycket på patienten själv om vården lyckas, eller hur länge vården tar. Om patienten noggrant följer instruktionerna och använder sina tandregleringsapparater och gummiband kommer också resultatet snabbare.

5. Vad händer när tandställningen tas bort?
Vården är inte över bara för att tandställningen tas bort. Under den aktiva tandregleringen sker en stor förändring i tändernas placering. Därefter börjar en ny vårdperiod, som syftar på att upprätthålla resultatet. Därför är det avgörande att patienten kontinuerligt använder sina retentionsapparater, för att hålla tänderna på plats när tandställningen väl är borta.

Minna Ehrnrooth, övertandläkare i mun- och käkkirurgi, svarade på våra frågor om tandreglering. Texten har ursprungligen publicerats i Hembesöket-tidningen 3/2014.

Text: Charlotta Järf | Foto: Katja Lösönen

Läs också: Nytt bett gjorde Katja frisk

1. Miten pääsen oikomishoitoon?
Lääkäri tai hammaslääkäri voi kirjoittaa lähetteen, jonka erikoissairaanhoidon hammaslääkärit käsittelevät. He päättävät, kutsutaanko potilas suupoliklinikalle vai ei. Jotta keskussairaalaan pääsisi erikoissairaanhoitoon, on ongelman johduttava kehityshäiriöstä tai oltava niin vaikea, että se voidaan luokitella sairaudeksi.

2. Miten hoito aloitetaan?
Ensimmäisellä käynnillä potilas täyttää kyselylomakkeen, jossa kartoitetaan ongelmia ja oireita. Sen jälkeen potilas tutkitaan, jotta nähdään, kuinka vaikea purentavirhe on toiminnallisesti ja aiheuttaako se muita ongelmia. Tutkimus ja hoitosuunnitelma tehdään yhteistyössä oikomishoidon, kliinisen hammashoidon ja suukirurgian erikoishammaslääkärien kanssa.

3. Mitä suukirurgit ja oikomishoidon erikoishammaslääkärit tekevät?
Tavoitteena on luoda tasapainoinen ja toimiva purenta, jossa ylä- ja alaleuan hammaskaaret sopivat yhteen. Leukakirurgit ja oikojat voivat tarvittaessa leventää ylä- ja alaleukaa tai siirtää leukaa eteenpäin tai taaksepäin. Oikomishoitoa tehdään ennen kirurgista toimenpidettä ja sen jälkeen. Osa saa avun pelkästä purentakiskosta, kun taas toiset voivat tarvita sekä oikomishoitoa että kirurgista hoitoa.

4. Mitä potilaalta itseltään vaaditaan?
Ennen hoidon aloittamista hammaslääkäri varmistaa aina, että potilas ymmärtää, mihin on ryhtymässä. Hoitoprosessi on vaativa ja vie aikaa. Hammashoidossa hoidon onnistuminen ja sen kesto riippuu paljolti potilaasta itsestään. Jos potilas noudattaa ohjeita tarkasti ja käyttää oikomiskojeitaan, syntyy tulostakin nopeammin.

5. Mitä tapahtuu, kun hammasraudat otetaan pois?
Hoito ei pääty siihen, että hammasraudat otetaan pois. Aktiivisen oikomishoidon aikana hampaat siirtyvät uusille paikoille. Sen jälkeen alkaa uusi hoitojakso, jolla tulosta pyritään ylläpitämään. Sen vuoksi on tärkeää, että potilas käyttää ylläpitokojeitaan ohjeiden mukaisesti, jotta hampaat pysyvät paikoillaan sen jälkeen kun hammasraudat on poistettu eivätkä ala siirtyä takaisin kohti entisiä paikkojaan.

Kysymyksiimme oikomishoidosta vastasi suu- ja leukakirurgian ylilääkäri Minna Ehrnrooth. Teksti on julkaistu alun perin Kotikäynti-lehden numerossa 3/2014.

Teksti: Charlotta Järf | Kuva: Katja Lösönen

Lue myös: Uusi purenta paransi Katjan päänsäryn

”Vi målare som arbetar inom fastighetsservicen kan kännas igen på våra gula skjortor, målarbyxor och -skor. Då jag arbetar inomhus klarar jag mig med en t-skjorta, men utomhus behöver man ofta en fleece och jacka.”

”Kiinteistöhuollossa työskentelevät maalarit tunnistaa sairaalalla keltaisesta paidasta, maalarinhousuista ja -kengistä. Sisällä työskennellessä pärjään t-paidalla, mutta ulkotöissä liivi, fleecepusero ja takki ovat useimmiten tarpeen.”

I VCS looks-serien presenterar centralsjukhusets personal sina arbetskläder. Personalen vid Vasa centralsjukhus består redan av över 2 400 sakkunniga från många olika branscher. Kunde du bli en av oss? Bekanta dig med vår rekryteringssida: www.vasacentralsjukhus.fi/rekrytering

VKS looks -sarjassa keskussairaalan työntekijät esittelevät työasujaan. Vaasan keskussairaalassa työskentelee jo yli 2 400 eri alojen ammattilaista. Voisiko sinustakin tulla yksi meistä? Käy tutustumassa rekrytointisivuumme: www.vaasankeskussairaala.fi/rekrytointi

På Vasa centralsjukhus erbjuds alla anställda oberoende av yrkesgrupp språkundervisning i svenska och finska. Genom att stärka språkkunskaperna kan man erbjuda patienterna den bästa möjliga vården. Språklärare Annika Backlund har planerat och hållit språkkurser på centralsjukhuset i redan tio år.

Annika Backlund som alltid känt en närhet till sjukhusvärlden skräddarsyr alltid kursinnehållet för att det ska motsvara undervisningsgruppens behov och nivå.
– Kursinnehållet måste bemöta de praktiska behoven och därför planerar jag alltid mina kurser skilt för respektive grupp, säger hon.

Det finns inget färdigt undervisningsmaterial, men det ser Backlund bara som en möjlighet att satsa på aktuella teman.
– På vintern kan vi till exempel diskutera om influensa, på sommaren kan vi diskutera om till exempel fästingar, säger hon.

Språk och kultur

De anställda söker sig till de frivilliga språkkurserna via de språkkartläggningar som genomförs av Backlund eller på rekommendation av till exempel den egna avdelningsskötaren. Ibland händer det att nya anställda kontaktar henne om eventuella språkkurser redan innan deras anställningsförhållande ens har börjat.

På kurserna håller de studerande kontakt med läraren och de övriga kursdeltagarna.
– Det viktiga i undervisningen är att jag som lärare kan kommunicera med kursdeltagarna. Då man lär sig ett språk lär man sig samtidigt en annan kultur.

– I framtiden skulle det vara fint att få undervisa i en avdelningslik miljö i stället för i ett traditionellt klassrum, säger Backlund.

Viktigt att våga prata

På centralsjukhuset kan anställda med svenska eller finska som modersmål delta i 56 timmar av undervisning i det andra inhemska språket. Ett par procent av våra anställda har ett främmande språk som modersmål och de har möjlighet att delta i språkundervisning i 84 timmar både på svenska och finska.

– Lektionerna varar från en timme till en och en halv timmar, och i allmänhet träffar jag kursdeltagarna en gång per vecka, vilket är en lämplig mängd då man ska lära sig något nytt, berättar Backlund.

– Det känns fint då vissa studerande efter mina kurser inspireras att delta i antingen den språkexamen som arrangeras av utbildningsstyrelsen eller den som arrangeras av statsförvaltningen.
– Det mest belönande i mitt arbete är det då jag upptäcker att studerande har börjat använda det främmande språket i deras arbete, för det bästa sättet att lära sig ett främmande språk är att använda det, säger Backlund med ett leende.

Text och foto: Mia-Mari Lähteenmäki

Vaasan keskussairaalassa tarjotaan työntekijöille ammattiryhmään katsomatta kieltenopetusta suomeksi ja ruotsiksi. Kielitaidon vahvistaminen turvaa potilaille parhaan mahdollisen hoidon. Kieltenopettaja Annika Backlund on suunnitellut ja järjestänyt keskussairaalan kielikursseja nyt jo kymmenen vuoden ajan.

Sairaalamaailman aina läheiseksi kokenut Annika Backlund valmistelee suomen ja ruotsin kielikurssien sisällöt vastaamaan opetusryhmien tasoa ja tarpeita.
– Kurssisisältöjen on vastattava käytännön tarpeisiin, joten suunnittelen ne kullekin ryhmälle erikseen, hän sanoo.

Valmiita opetusmateriaaleja käytössä ei ole, mutta Backlund kokee sen mahdollisuudeksi panostaa kurssisisällöissä ajankohtaisiin asioihin.
– Talvisin voimme esimerkiksi keskustella oppitunneilla influenssasta, kesällä puheenaiheet voivat liittyvä vaikkapa punkkeihin, hän havainnollistaa.

Kieltä ja kulttuuria

Vapaaehtoisille kielikursseille hakeudutaan Backlundin tekemien kielikartoitusten kautta tai esimerkiksi osastonhoitajan suosituksesta. Toisinaan uudet työntekijät saattavat kysellä kursseista jo ennen työsuhteen alkua.

Kursseilla opiskelijat ovat kontaktissa opettajan ja muiden kurssilaisten kanssa.
– Keskeistä opetuksessa on se, että opettajana pystyn viestimään kurssilaisten kanssa. Kielen oppimisessa on kyse myös kulttuurin oppimisesta.

– Tulevaisuudessa kieliä olisi mahtava päästä opettamaan osastomaisessa ympäristössä perinteisen luokkahuoneen sijaan, Backlund kertoo haaveestaan.

Rohkeasti käytäntöön

Suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien työntekijöiden on mahdollista saada keskussairaalassa 56 tuntia opetusta toisella kotimaisella. Pari prosenttia työntekijöistä puhuu äidinkielenään vierasta kieltä, ja he voivat osallistua opetukseen 84 tunnin ajan sekä suomeksi että ruotsiksi.

– Kerrallaan tunnit kestävät tunnista puoleentoista, ja tapaamme yleensä kurssilaisten kanssa kerran viikossa, sillä se on sopivan verran uuden omaksumiselle, Backlund kertoo.

– On tosi hienoa, kun jotkut innostuvat suorittamaan järjestämäni kurssin jälkeen opetushallituksen tai valtionhallinnon kielitutkinnon.
– Palkitsevinta tässä työssä on se, kun huomaan opiskelijoiden alkaneen käyttää vierasta kieltä myös työssään, sillä puhumalla oppii parhaiten, Backlund hymyilee.

Teksti ja kuva: Mia-Mari Lähteenmäki

Ulla Langen ja Sari Kärki toivat Porton-tuliaisina tietoa laboratorioprosessin preanalyyttisesta vaiheesta.

Järjestyksessään kolmas laboratorioprosessin preanalyyttisen vaiheen kongressi pidettiin tänä vuonna 20.–21.3 Portugalin Portossa. Kongressin järjestää vuosittain EFLM (European Federation of Clinical Chemistry and Laboratory Medicine) yhteistyössä laboratoriotarvikkeita valmistavan suuryrityksen kanssa.

Vaasasta meitä oli paikalla yhteensä kolme henkilöä, laboratoriosta Sari Kärki ja Ulla Langen sekä ammattikorkeakoulu Noviasta ruotsinkielisen bioanalytiikan koulutusohjelman puolesta yliopettaja Ulla Penttinen.

Paasto ja liikunta vaikuttavat laboratoriotuloksiin

Eri tutkimustuloksia esittelevät posterit kiinnostivat ja innostivat ammattilaisia.

Laboratorioprosessi jaetaan preanalyyttiseen, analyyttiseen ja postanalyyttiseen vaiheeseen. Yli puolet koko prosessin virheistä tapahtuu preanalyyttisessä vaiheessa. Preanalyyttinen vaihe alkaa laboratoriolähetteen laatimisesta oikealle potilaalle oikeaan aikaan ja hänelle oikeilla tutkimuksilla. Kuulimme mielenkiintoisia luentoja tarpeettomista tutkimuspyynnöistä sekä siitä, miten pyyntökäytäntöjä voitaisiin ohjata laboratoriosta käsin.

Preanalyyttisiä tekijöitä ovat potilaan näytteeseen ja sitä myötä tutkimustulokseen vaikuttavat tekijät. Luentoja näistä saimme kuulla paaston, myös ylipaastoamisen sekä merkittävän liikuntasuorituksen vaikutuksista laboratoriotutkimuksiin.

Preanalyyttiseen vaiheeseen sisältyy myös näytteiden kuljetus ja kuljetuslämpötila sekä näytteiden esikäsittely ennen analysointia. Putkien näytteenottojärjestykseen kuulimme myös uutta tietoa. Laatuindikaattoreiden laatiminen preanalyyttisen vaiheen suorituskyvyn seuraamiseen on edellytys nykyajan laboratorioille. Suomessa on viime vuonna aloitettu myös ulkoiset laadunarviointikierrokset preanalytiikalle.

150 tulosta, 600 innostunutta

Kongressissa oli esillä 150 tutkimustuloksia esittelevää posteria. Tutkimusten aiheina olivat esimerkiksi potilaan tunnistukseen liittyvät ongelmat, vajaatäytteisten putkien vaikutus analyytteihin sekä lähetteiden puuttumisiin ja nimettömiin näytteisiin liittyvä tilastointi.

Porton kaupunkiin ehdimme tutustua hieman luentojen jälkeen. Kaunis kaupunki, jonka läpi virtaa Douro-joki. Tärkeintä oli kuitenkin kokemamme yhteinen, 600 henkilön innostus preanalyyttisen vaiheen merkityksestä koko laboratorioprosessille.

Sari Kärki
Vs. koordinoiva osastonhoitaja

Undernäring är tyvärr ett vanligt problem i Finland. Av alla sjukhuspatienter klarar 30–60 procent inte av att äta tillräckligt eller får inte den näring de behöver från maten.

Vasa centralsjukhus har uppmärksammat problemet genom att gå inför en gemensam strategi för alla avdelningar, för att upptäcka och behandla undernäring i tid.

– Patienten vägs och mäts, viktindexet räknas ut och patienten får berätta om eventuella viktminskningar de senaste månaderna. Därefter intervjuas patienten om sina matvanor, säger näringsterapeut Kaisa Kinnunen om kartläggningsskedet.

Det är viktigt att behandla undernäring. En välnärd patient återhämtar sig snabbare från sjukdomar, livskvaliteten, humöret och vakenheten förbättras och risken att drabbas av infektioner eller trycksår minskar. Vårdtiden är också kortare för en patient med god näringsbalans.

Undernäring behandlas bland annat med en specialutvecklad diet, där en liten portion innehåller mer energi än vanligt. Kosttillskott används också.

I Finland är det sällan bristen på mat som leder till undernäring.

– Det bakomliggande problemet är ofta exempelvis någon sjukdom, svårigheter att tugga eller svälja samt dålig aptit, säger Kinnunen. Hög ålder, försämrad allmänkondition, en ensidig diet, plötsligt slaganfall, stamcellstransfusioner eller operationer kan också öka risken för undernäring.

Texten har ursprungligen publicerats i Hembesöket-tidningen 3/2014.

Vajaaravitsemus on Suomessa valitettavan yleistä: kaikista sairaalaan tulevista potilaista 30–60 % ei pysty syömään riittävästi tai ei saa ravinnostaan riittävästi ravintoaineita.

Vaasan keskussairaalassa on tartuttu ongelmaan kehittämällä osastoille yhteinen toimintamalli vajaaravitsemuksen havaitsemiseen ja hoitamiseen.

– Potilas punnitaan ja mitataan, hänen painoindeksinsä lasketaan ja kysytään, onko hänen painonsa laskenut viime kuukausina. Sen jälkeen potilasta haastatellaan syödyn ruoan määrästä, ravitsemusterapeutti Kaisa Kinnunen kuvailee kartoitusvaihetta.

Vajaaravitsemus on tärkeää hoitaa, sillä hyvin ravittu potilas toipuu nopeammin sairauksista, hänen elämänlaatunsa, mielialansa ja vireystilansa kohenevat ja riski saada infektio tai painehaava pienenee. Hyvässä ravitsemustilassa olevien potilaiden hoitoajatkin ovat lyhempiä verrattuna huonossa ravitsemustilassa oleviin.

Vajaaravitsemusta hoidetaan muun muassa tähän tarkoitukseen kehitellyllä, tehostetulla ruokavaliolla, jossa pieni annos sisältää enemmän energiaa kuin tavallisesti. Myös lisäravintovalmisteita hyödynnetään.

Vajaaravitsemuksessa on Suomessa harvoin kyse ruoan puutteesta.

– Vajaaravitsemuksen taustalla on usein esimerkiksi tietty sairaus, puremis- tai nielemisvaikeuksia tai ruokahaluttomuutta, Kinnunen kertoo.

Myös muun muassa korkea ikä, heikentynyt yleiskunto, liian yksipuolinen ruokavalio tai äskettäinen aivohalvaus, kantasolusiirto tai leikkaus voi altistaa vajaaravitsemukselle.

Teksti on julkaistu alun perin Kotikäynti-lehden numerossa 3/2014.

Sedan sjukhusets nya responssystem öppnade i oktober ifjol har cirka hundra personer per månad gett oss feedback. Responsen har redan hjälpt oss utveckla bl.a. samjourens verksamhet.

Merparten av patienternas respons har varit positiv, men naturligtvis finns det också saker som vi kan göra bättre. Med hjälp av responsen upptäckte vi bland annat att jourens svenskspråkiga telefontjänst inte fungerade och kunde då skrida till åtgärder för att rätta till felet. Patienterna och deras anhöriga har också önskat sig att det fanns vårdpersonal i väntrummen på samjouren, så vi placerade en servicerådgivare där för att stöda dem som sitter och väntar. Dessutom funderar vi just nu tillsammans med kundrådet över vad annat vi kan göra för att underlätta väntandet.

En del av den inkomna responsen berör bemötandet av patienter. Frågor som berör bemötande förs alltid på tal vid avdelningsmöten eller med den enskilda anställda som nämns i responsen. För övrigt förhåller vi oss allvarligt till all respons, och all respons behandlas åtminstone på enheternas gemensamma möten.

Det nya responssystemet utgör en del av sjukhusets kvalitetsledning. Vi uppmuntrar våra patienter och kunder att ständigt ge oss respons, eftersom responsen som vi får av patienter, kunder eller anhöriga vittnar om hur vi lyckas i vårt arbete. All respons är till hjälp då vi utvecklar vår verksamhet.

Vi hoppas att vi i fortsättningen ska få ännu mera respons.

Vi hoppas att vi i fortsättningen ska få ännu mera respons. Om du inte är belåten med vården eller betjäningen så är det viktigt att du berättar det för oss. På så sätt kan vi utveckla våra tjänster och ge dig en så bra vård som möjligt. Genom positiv respons få vi kraft att orka i vardagen – och det behöver vi ju alla.

Ge respons till Vasa centralsjukhus

Sari West
patientombudsman
Vasa centralsjukhus

Otimme lokakuussa 2014 käyttöön sairaalan uuden palautejärjestelmän. Kuukausittain olemme saaneet noin sata palautetta uuden järjestelmän kautta. Palautteet ovat jo nyt auttaneet kehittämään muun muassa yhteispäivystyksen toimintaa.

Potilaiden antamat palautteet ovat olleet enimmäkseen positiivisia, mutta kehittämisen aiheitakin on löytynyt. Saatujen palautteiden avulla muun muassa huomattiin, että päivystyksen ruotsinkielinen puhelinpalvelu ei toiminut, ja sitä osattiin ryhtyä korjaamaan. Potilaat ja potilaiden läheiset kaipasivat hoitohenkilökuntaa yhteispäivystyksen odotustiloihin, joten päivystykseen järjestettiin yksi palveluneuvoja odotustiloissa odottavien tueksi. Myös muita parannuksia odotusta helpottamaan mietitään parhaillaan asiakasraadin avulla.

Osa sairaalaan tulleista palautteista koski potilaan kohtelua. Nämä asiat otetaan aina puheeksi joko osastopalavereissa tai palautteessa mainitun, yksittäisen työntekijän kanssa. Muutenkin jokaiseen annettuun palautteeseen suhtaudutaan vakavasti, ja käytäntönä on, että kaikki palautteet käsitellään ainakin yksiköiden yhteisissä kokouksissa.

Uusi palautejärjestelmä toimii osana sairaalan laadunhallintaa. Kannustamme potilaitamme ja asiakkaitamme antamaan meille jatkuvasti palautetta, koska potilaan, asiakkaan tai läheisen antama palaute kertoo, miten olemme hoitamisessa onnistuneet. Kaikista palautteista on apua toimintamme kehittämisessä.

Toivomme jatkossa saavamme vieläkin enemmän palautetta.

Toivomme jatkossa saavamme vieläkin enemmän palautetta. Jos et ole ollut tyytyväinen saamaasi hoitoon tai palveluun, kerro siitä meille, jotta voimme kehittää toimintaamme ja antaa mahdollisimman hyvää hoitoa. Positiivinen palaute puolestaan antaa voimaa henkilökunnan arkeen – ja sitä tarvitsee jokainen.

Anna palautetta Vaasan keskussairaalalle

Sari West
potilasasiamies
Vaasan keskussairaala

Kundrådet består av tolv medlemmar och sammanträder 3–6 gånger om året eller enligt behov. Bilden tagen för Sairaanhoitaja-tidningen.

Sjukhuset finns till för patienterna. Därför ligger fokus hela tiden på att göra verksamheten mer kundinriktad. Ett steg i denna riktning var att grunda ett kundråd.

Via kundrådet kan patienter och anhöriga föra fram sina åsikter och erfarenheter, och på så sätt inverka på Vasa centralsjukhus verksamhet.

– Idén föddes 2012 och i början av 2013 inledde kundrådet sin verksamhet. Rådets målsättning är att lyfta fram tankar om hur sjukhusets tjänster och verksamhet kan utvecklas ur patienternas perspektiv, säger patientombudsman Sari West.

Vasa centralsjukhus var det första centralsjukhuset att grunda ett kundråd. Det nybildade kundrådet utvecklar ständigt sin verksamhet.

– Rådets medlemmar har till exempel önskat sig en utökad dialog med sjukhusets personal. Sjukhusets experter har bjudits in för att delta i mötena, till exempel klinikgruppschefer och överskötare har presenterat sin verksamhet och diskuterat med rådets medlemmar, säger West.

Konkreta förbättringar

Hittills har rådet tagit ställning till och påverkat bland annat patientinformationscentralen som öppnar år 2014, patientresponssystemet samt parkeringsarrangemangen på sjukhusområdet. Dessutom har kundrådets förslag lett till konkreta ändringar i bland annat den allmänna information som ingår i patienternas kallelsebrev samt i olika broschyrer och instruktioner ämnade för personalen.

– Vi hoppas också att rådet kommer med synpunkter gällande sjukhusets nya strategi, tillägger West.

Efter kundrådets möten ges ett offentligt utlåtande som representerar rådets gemensamma ståndpunkt. Utlåtandena, som består av rådets åtgärdsförslag för utvecklingen av verksamheten, publiceras på sjukhusets webbplats.

Medlemmarna i rådet har mycket olika bakgrund.

– Målet var att kundrådet ska representera invånarna i sjukvårdsdistriktet på ett jämlikt sätt. Vi lyckades få ihop ett bra gäng som har många idéer, säger en tacksam West.

Text: Elina Kurttio | Foto: Katja Lösönen

Texten har ursprungligen publicerats i Hembesöket-tidningen 3/2014.

Har du bra utvecklingsidéer som kundrådet kunde ta ställning till?

12 jäsenestä koostuva asiakasraati kokoontuu 3-6 kertaa vuodessa tai tarpeen mukaan. Kuva otettu Sairaanhoitaja-lehdelle.

Sairaalamme on olemassa potilaitaan varten. Siksi tavoitteemme on jatkuvasti parantaa potilaskeskeisyyttä. Yksi keino oli asiakasraadin perustaminen.

Asiakasraadin kautta potilaat ja omaiset voivat välittää näkemyksiään ja kokemuksiaan eteenpäin ja vaikuttaa Vaasan keskussairaalan toimintaan.

– Idea saatiin vuonna 2012, ja vuoden 2013 alussa asiakasraati aloitti toimintansa. Raadin tavoitteena on tuoda potilaan näkökulmaa sairaalan päätöksentekoon, kertoo potilasasiamies Sari West.

Vaasan keskussairaala oli ensimmäinen keskussairaala, johon perustettiin asiakasraati. Koska asiakasraadin toiminta on vielä alkumetreillä, toimintaa kehitetään jatkuvasti.

– Raatilaiset ovat toivoneet esimerkiksi enemmän dialogia sairaalan henkilökunnan kanssa. Kokouksiin onkin kutsuttu sairaalan asiantuntijoita, esimerkiksi klinikkaryhmän johtaja ja ylihoitaja, esittelemään toimintaa ja keskustelemaan raatilaisten kanssa, West kertoo.

Tuloksena konkreettisia parannuksia

Tähän mennessä raati on ottanut kantaa ja päässyt vaikuttamaan muun muassa syksyllä 2014 avattavaan potilaiden palvelupisteeseen, potilaspalautejärjestelmään sekä sairaalan alueen pysäköintijärjestelyihin. Näiden lisäksi konkreettisia muutoksia asiakasraadin ehdotusten pohjalta on tehty muun muassa potilaille kutsukirjeen mukana lähetettävään yleisohjeeseen ja erilaisiin henkilökunnalle tarkoitettuihin esitteisiin ja ohjeisiin.

– Myös sairaalan uuteen strategiaan toivotaan ajatuksia asiakasraadilta, West lisää.

Kokouksen pohjalta muodostetaan julkilausuma, joka edustaa raadin yhteistä kantaa. Siihen kirjataan raadin ehdotukset ja jatkotoimenpiteet, jotka otetaan huomioon  toimintaa kehitettäessä. Julkilausumat ovat nähtävissä sairaalan verkkosivuilla.

Asiakasraadissa mukana olevien taustat ovat hyvin erilaisia.

– Jäseniä rekrytoidessa tavoitteena oli saada mukaan mahdollisimman kattava otos koko sairaanhoitopiirin asukkaista. Mukaan saatiinkin hyvä porukka, jolla ideoita riittää, West kiittelee.

Teksti: Elina Kurttio | Kuva: Katja Lösönen

Teksti on julkaistu alun perin Kotikäynti-lehden numerossa 3/2014.

Onko sinulla hyviä kehittämisideoita, joihin asiakasraati voisi ottaa kantaa? Kerro niistä verkkosivuillamme!